reissausta ja ruokaa

Matkakohdetietoa, reppureissuelämää ja vegaaniruokaa. Irtiottaja Thaimaassa. Eläinsuojelutyötä.

Kookospähkinän rikkominen

Kookospähkinöitä Indonesiassa Gili Airin saarella. Ne varmaankin odottivat kuivumista, jotta niistä saataisiin irrotettua kuivaa kookoksen maltoa eli kopraa.

 

Yksi hikinen aktiviteetti Belizen Northeast Cayen saarella oli kookospähkinän rikkominen. Kookospähkinöitä sai käyttää niin paljon kuin halusi ja olihan se tosi hauska juttu käydä etsimässä kookospähkinä, repiä siitä vaivoin irti uloin kerros ja sen jälkeen nakutella machetella pähkinää rikki. Kookospähkinät kun ovat tällainen eksotiikan symboli meille pohjoisen ihmisille. Opin kookospähkinän valitsemisesta, että sen sisältä on hyvä kuulua vähän lotinaa, mistä tietää ettei se ole vanha ja kuiva, tai ettei se ole vuotanut ja samalla pilaantunut. Silti minulle ja muille tapahtui semmoistakin, että kovan vaivan jälkeen pähkinän rikkoutuessa sisältä valui todella kamalaa mätää vettä.

Sellaiset kookospähkinät, joissa sisällä on mahlan makuista nestettä, ovat ulkoa vihreitä. Ne pitäisi yleensä käydä hakemassa tai tiputtaa puusta alas, mutta tuurilla saarelta olisi niitäkin voinut löytää maahan juuri tippuneina. Tällaisissa nuorissa kookospähkinöissä sisällä on sitä ohuempi ja pehmeämpi valkoinen kookoslihakerros, kuin mitä nuorempi pähkinä on. Sellainen kookos, josta tehdään kookosmaito ja -hiutaleet ja yleensäkin kuivattu kookos eli kopra, on ulkoa harmaan ruskea ja sen sisälle on ehtinyt kehittyä paksu kookoslihakerros eli malto. Myös tällaisen pähkinän sisällä olevan nesteen voi juoda, mutta se ei ole ihan niin hyvää kuin nuoremman kookoksen neste. Jotkut ihmiset varmasti luulevat, että kookospähkinöiden sisällä olisi samanlaista kookosmaitoa kuin mitä voi purkeissa ostaa, mutta tuo maitohan tehdään sekoittamalla jauhettua kookosta ja vettä. Esimerkiksi Thaimaassa ihmiset raastavat kookospähkinän sisusta ja hinkkaavat sitä veden kanssa astiassa, siivilöivät lopputuloksen ja näin saavat itsetehtyä kookosmaitoa ihaniin ruokiinsa.

Syötävän kookospähkinän rikkominen tuli aloittaa uloimman kerroksen rikkomisella hakkaamaalla pähkinää sitä varten maahan iskettyihin keppiin tai metallitankoon. Kun pintaa sai rikki, piti pähkinää heilutella ja saada sillä tavoin kuorta ja sisällä olevia jouhia irtonaiseksi. Välillä piti käsin repiä näitä säikeitä ja kuorta irti.

Ulomman kerroksen irroittamisen jälkeen pähkinä oli sen näköinen, kuin millaisena niitä kaupoissa myydään. Minä ainakin joidenkin Aku Ankka -sarjakuvien tai muiden takia luulin joskus kookospähkinöiden kasvavan sen näköisinä puissa. Tässä vaiheessa otetaan pähkinä toiseen käteen ja machete toiseen käteen ja aletaan nakutella pähkinää. Toinen käsi liikuttaa pähkinää siten, että se kierii hitaasti, kun toinen käsi nakuttelee veitsellä pähkinää keskeltä. Machete saa olla mielellään ihan tylsä, joten tarkoitukseen sopii mikä vain muukin kotoa löytyvä kapea, tukeva ja kova väline. Pähkinää ei tarvitse hakata mahdollisimman kovaa, vaan tehdä sellaista napakkaa kolkuttelua. Macheten käytöstä tulee tietysti mahtavan raavas olo, veikkaan sanan macho juontuvan tästä.

Lopulta nakuteltaessa pähkinä halkeaa kahtia tai ensiksi siihen tulee rako ja tässä vaiheessa voi yrittää ottaa sisällä olevat nesteet talteen, kun ne alkavat raosta valumaan. Kun pähkinä on halki, voi alkaa kaivertamaan kookosmaltoa irti. Northeast Cayella meillä oli yhteisessä käytössämme kätevä veivattava kookosraastin. Se oli samantapainen kuin sitruspuristin, mutta se oli sahalaitainen ja metallinen. Lisäksi tässä tapahtui niin päin, että kookoksen puolikasta pidettiin paikallaan, kun raastin liikkui veivin avulla. Mutta esimerkiksi Indonesiassa näin, että ihmisillä oli pöydässä kiinni vain leveä ja ohut metalliterä, jota vasten maltoa rapsuteltiin. Joka tapauksessa tuli hieno olo, kun oli saanut raastaa omat kookoshiutaleensa ruokiin!

Juotavien kookospähkinöiden käsittely tapahtuu eri tavalla ja siihen en päässyt omakätisesti tutustumaan. Mutta olen monesti todistanut, miten siinä tarvitaan terävää machetea, kun pähkinän kärjestä hakataan osa pois, jotta päästään pillillä juomaan sisällä olevat nesteet. Olen joskus ulkomailla jäänyt kookospähkinän myyjän luokse ryystämään, jotta myyjä voi sen jälkeen vielä halkaista pähkinän, jotta pääsen käsiksi maltoon.

Veden päällä olevan mökkimme terassilla pystyi iltaisin väsäämään coconuttia merelle tuijoitellen, eli irrotella linkkuveitsellä pohjalle jääneitä kookospaloja. Näistä puolikkaista olisi voinut halutessaan väsätä vaikkapa kippoja tai hankalan hula-bikiniyläosan. Puhtaimmaksi kookoksen kuoret sai jättämällä ne pariksi päiväksi hiekalle odottamaan, että saaren erakkoravut kalusivat ne puhtaiksi.

Yksinkertainen aamiainen belizeläisellä saarella: pehmeää tofua ja itseraastettua kookosta.

Madventuresin Tonga-jaksossa esitellään kookospähkinän käyttöä, pätkä löytyy täältä kohdasta 1.50. Pitäisi vielä kokeilla semmoista kookospähkinää, josta kasvaa verso, koska tuossa videossa kerrotaan senkin maistuvan hyvältä ja ihan omanlaiseltaan. Northeast Cayen saarella oli paljon versovia pähkinöitä. Joissakin oli vasta ihan pieni silmu ja joissakin kasvoi jo isompi palmun alku.

Ruokakuviani Meksikosta ja Belizestä.

Mainokset

4 comments on “Kookospähkinän rikkominen

  1. Päivitysilmoitus: Linkit Meksikon ja Belizen reissujuttuihin | reissausta ja ruokaa

  2. Päivitysilmoitus: Millä hakusanoilla blogiini päädytään? | reissausta ja ruokaa

  3. Päivitysilmoitus: Oranssit gac-hedelmät | reissausta ja ruokaa

  4. Päivitysilmoitus: Thaimaan hedelmiä | reissausta ja ruokaa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: