reissausta ja ruokaa

Matkakohdetietoa, reppureissuelämää ja vegaaniruokaa. Irtiottaja Thaimaassa. Eläinsuojelutyötä.

Petkeljärven kansallispuisto Pohjois-Karjalassa

Tällaisia harjunäkymiä oli Petkeljärvellä paljon.

Suomen itäisimmässä kansallispuistossa Petkeljärvellä harjut ovat se juttu. Siellä pääsee kävelemään kapeilla ja korkeilla mäntyisillä harjuilla, joiden molemmin puolin on järveä. Tällaisten harjujen laella kulkee polkuja useammassa kohdassa. Lisäksi on avaraa mäntymetsää, järviä ympäröivine mäkineen ja vähän nevaakin. Kansallispuisto on aika pieni ja sen saa hyvin kierrettyä päivässä tai parissa.

Tavoitteenani on ollut tutustua uuteen kansallispuistoon joka vuosi, toistaiseksi on tullut suoritettua vasta Nuuksio, Kolovesi, Koli ja Patvinsuo. Nyt lähdimme testaamaan koiran kanssa tätä kolmatta Pohjois-Karjalan kansallispuistoa.

Hanhivirran lossi Enonkoskelle Heinävedeltä tultaessa.

Suuntasimme Petkeljärvelle matkailuautolla Heinävedeltä Enonkosken, Lieksan ja Tohmajärven läpi, josta valitsimme itärajaa hipovan tien Suomen Värtsilän kautta kohti Ilomantsia. Joensuun kautta olisimme päässeet nopeammin, mutta halusimme katsastaa tämän  rajavyöhykkeen lähellä kulkevan tien. Ehkä siellä pystyi henkimään hieman Venäjän Karjalan tunnelmaa, kun näkyi joitain puukirkkoja ja ränsistyneitä aittoja. Tiet olivat koko ajan päällystettyjä, joten matkailuauto ei rämissyt pahasti.

Kansallispuiston kartta.

Olimme perillä iltasella ja lähdimme kävelemään puiston 6,5 km pituista Kuikan kierrosta hiukan oikaisten. Se on pisin ympyräreitti alueella, toinen on 3,5 km pituinen Harjupolku, joka on aikalailla osa Kuikan kierrosta. Oli aika hienoa kävellä iltavalossa korkeita ja kapeita harjuja järvimaisemissa. Kierrokseen kuului myös pätkä suota pitkospuineen ja muutama puolikypsä lakkakin löytyi. Retken villieläinsaldoksi jäi yksi siili, jonka koira löysi metsästä puhisemasta, se yritti työntää itsensä piiloon johonkin koloon. Olen jotenkin mieltänyt siilit pihojen asukeiksi, mutta metsäeläimiähän nekin ovat.

Toinen päivä Petkeljärvellä

Parkkialueella autossa vietetyn yön jälkeen tallustimme pitkin poikin alueen polkuja. Menimme Harjupolun kautta lähimmälle laavulle Keltasilmään ja takaisin yhteensä ehkä 3 kilometrin pituisen koukkauksen purojen yli menevine siltoineen. Sen jälkeen  Korkeasärkän päähän ja takaisin, se on pari kilometriä pitkä kapea ja korkea harjuniemi.

Kyltit Petraniemen leirintäalueelta poluille.

Petkeljärven eteläpäästä alkaa pitempi Taitajan Taival -reitti. Olisi senkin voinut tallustaa Petraniemen leirintäalueelta teltan kanssa, jos vain reitin pohjoispäästä Mekrijärveltä Ilomantsista noin 12 km pohjoiseen olisi jotenkin päässyt takaisin. Se on vähän päälle 30 km pitkä, joten kai se parissa päivässä hoituisi, koska kummoisia korkeuseroja ei tuolla ole.

Silta matkalla Keltasilmään.

Kansallispuiston läpi pääsee ajamaan autolla eteläpäässä olevalle Petraniemen leirintäalueelle. Minulle jäi hieman epäselväksi, että mitkä palvelut sisällä olevan majoituksen ja autojen sähköpaikkojen lisäksi olisivat olleet maksullisia. Toisen yön vietimme siellä parkissa ja käytimme rakennuksen vessoja ja suihkuja ja matkailuauton vessankin sinne tyhjensimme siihen tarkoitettuun koppiin. Siellä oli telttapaikkoja ja nyt jälkeen päin luin netistä, että siellä oleskelu on maksullista. Hieman ihmettelen tätä, koska kansallispuistojen pitäisi olla semmoisia yleisiä alueita. Puiston alueella ei muualla ole telttailupaikkoja, mutta Taitajan taipaleen varrella olevalle Keltasilmän laavulle hieman kansallispuiston ulkopuolelle on vain ehkä 3,5 km matkaa leirintäalueelta.

Näkymä ihan Korkeasärkän päästä.

Tämmöisen mukavuudenhaluisen retkeilijän ihannekohde olisi sellainen alue, jossa olisi kahdesta kolmeen eri päiväreittiä, jotka kukin olisivat noin 10-15 km pitkiä rengasreittejä. Matkan varrella voisi olla pari nuotiopaikkaa lounasteluun ja kahvitteluun. Öiksi voisi tulla tukikohtaan, jotta ei tarvitsisi kantaa painavia rinkkoja. Aamuisin voisi lähteä uudelle päiväreitille.

Silta jossain Kuikan kierroksen varrella.

Petkeljärven polut olivat vähän lyhyitä, mutta menemällä paria polkua edestakaisin tuolla voi viettää kunnon pitkän päivänkin. Maisemathan näyttävät hieman erilaisilta eri suunnista kävellen. Ja enpä ole ennen sellaisissa kapeissa harjumaisemissa kävellyt. Pois ajaessamme katselin mäntymetsiä hieman haikeillen.

Autoton patikoija pystyy tulemaan Petkeljärvelle menemällä bussilla Ilomantsiin ja kävelemällä sieltä Taitajan taipaleelle tehtyä yhdyspolkua pitkin ja siitä sitten Taitaja taipaletta pitkin Petkeljärvelle.

Lue myös:

Koli ja Herajärven kierros >>

Advertisements

6 comments on “Petkeljärven kansallispuisto Pohjois-Karjalassa

  1. Päivitysilmoitus: Koitajoen retkeilyalueella kyiden seurassa | reissausta ja ruokaa

  2. Päivitysilmoitus: Khao Sokin kansallispuisto iilimatoineen Thaimaassa | reissausta ja ruokaa

  3. Päivitysilmoitus: Vuoden 2012 matkailusaldoni | reissausta ja ruokaa

  4. Päivitysilmoitus: Haltian luontokeskuksen tiedontarjonta on vähäistä | reissausta ja ruokaa

  5. Päivitysilmoitus: Isojärven kansallispuisto Keski-Suomessa | reissausta ja ruokaa

  6. Päivitysilmoitus: Orinoron rotko Leppävirralla Pohjois-Savossa | reissausta ja ruokaa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: