reissausta ja ruokaa

Matkakohdetietoa, reppureissuelämää ja vegaaniruokaa. Irtiottaja Thaimaassa. Eläinsuojelutyötä.

Paikallisiin tutustuminen vs. tarkkaileva turismi

Järjestetyilläkin matkoilla tapaa hyviä tyyppejä, mutta tämänkin belizeläisen purjehdusretken miehistö tapaa joka viikko kolmisenkymmentä uutta turistia.

Tositrävellerit välttävät ilmeisimpiä turistikohteita eivätkä hengaa toisten turistien kanssa, vaan liikkuvat siellä missä paikallisetkin.

Turistit tapaavat paljon lähinnä myyjiä, mutta toisaalta osto ja myynti -tilanteet ovat myös osa paikallistenkin arkea.

Trävelleri-termin käyttö suomenkielessä on minulta hupia, mutta tuo paikallisiin tutustuminen reissuissa mietityttää. Olisi ihan hienoa pystyä sanomaan, että tutustuisin matkoillani paikallisiin, että paikalliset ihmiset ovat paras juttu matkoilla ja että olisi kavereita ympäri maailman. Näin ei nimittäin ole.

Paikallisia ihmisiä on kiva tarkkailla reissuilla ja he ovat tietystikin luoneet paikasta sen mikä se on. Mutta jos vaikka Suomessa muuttaisi toiselle paikkakunnalle, niin eivät kaikki ihmiset ryhdy heti haalimaan ympärilleen uusia tuttuja kahviloista, busseista tai kassajonoista. Näin ei ole pakko tehdä Suomessa, eikä myöskään matkoilla, ellei ole hypersosiaalinen duracelpupu. Maisemista, katuelämästä, markkinoista ja rannoista voi nauttia keskustelematta kenenkään kanssa mitään erityistä viikkojen mittaan.

Koiran kanssa voisi olla kätevää päästä luontevasti juttusille Lontoossakin.

Turisteillahan homma menee yleensä niin, että tekemisissä ollaan hotellien ja ravintoloiden henkilökunnan, taksikuskien ja erilaisten myyjien kanssa. Satunnaisesti saa kuulla mielenkiintoisia juttuja pintaa syvemmältä. Aika sattumaa silti on tavata ihmisiä, joiden kanssa natsaa.

On toinen juttu, kun asettuu johonkin maahan. Kun sinne menee töihin,  opiskelemaan tai vapaaehtoishommiin, pääsee luonnollisemmin tekemisiin paikallisten kanssa.

Reissuilla helposti tutustuu vain toisiin reissaajiin ja ehkä sanoja vaihtaa oppaiden kanssa, kuten tässä sumatralaisessa metsässä.

Mikä paikallisten kanssa hengaamisessa on sitten niin hienoa? Siinä pääsee heidän kauttaan tutustumaan heidän elämänmenoonsa. Pääsee huomioimaan tapoja, noita pieniä ja suurempia käyttäytymiseroja. Kuulee erilaisista näkökannoista. Mitä useampia ihmisiä tuntee ja mitä enemmän käytännön arkea kokee, niin kai sitä enemmän tietää millaista jossain on. Eikä koe vain sitä, mitä meille myydään.

Kirjoista lukemalla ja tarkkailemalla jää varmasti jostain paitsi, mutta vielä enemmän kaikista kokemuksista jäisi paitsi pysymällä kotona. Jos maailman näkeminen kiinnostaa, kannattaa siis lähteä, vaikka olisi tuppisuu tai ujo.

Lue myös: Yksin matkustaminen >>

Muuta yleistä reissupohdintaa:
Mistä tämä matkusteluhimo oikein alkoi?
Nomadit, epäluulo ja yhteiskunnan rakentaminen

Advertisements

5 comments on “Paikallisiin tutustuminen vs. tarkkaileva turismi

  1. Tiina
    28.11.2012

    Täytyy kyllä sanoa että meillä matkustelussa tärkeämpää on paikat kuin ihmiset. Tämä johtuu paljoltikin siitä, että haluamme reissata luontokohteissa, joissa on vähän ihmisiä. Oikeastaan mitä vähemmän, niin sitä parempi, voi keskittyä olennaiseen 😉 Yleensäkin reissussa tulee enemmänkin juuri tarkkailtua paikallisia ja välillä vaihdetaan muutama sana mielenkiintoisten tyyppien kanssa.On mielenkiintoista ymmärtää paikallisten kulttuuria, mutta sen voi jopa aistia paremmin havainnoimalla kuin ”tenttaamalla” 🙂 Eniten oikeastaan ihmetyttää tuo travellauskulttuuri, jossa hengataan vain toisten turistien kanssa esim. hostelleissa ja. rellestetään niin paljon, ettei sitten jakseta kiertää paikkoja (menee varmaan useimmiten nuoruuden piikkiin)….

  2. Joo, mieluummin myös kyllä kävelen kuin istuisin reissussa jonkun luona juttelemassa päivät pitkät, paikallisten saati toisten reissaajien. Ja riippuu niin tyypistä, usein reissussa tapaa ihmisiä, joista ei saa irti mitään itseäni kiinnostavia asioita. Eli kai sitä ihan hyvällä omatunnolla voi matkustella ihan siihen tyyliin mikä itselle sopii.

  3. Paula
    29.11.2012

    Minua kiinnostaa ulkomailla yleensä eniten luonto, mutta olen usein harmitellut kyvyttömyyttäni tutustua matkoilla muihin ihmisiin, koska minusta olisi kiinnostavaa jutella etenkin paikallisten kanssa. Olisi myös hienoa kyetä valokuvaamaan ihmisiä, mutta se vasta onkin vaikeaa. Olen ajatellut, että voisin harjoitella katukuvausta ensin Suomessa, jossa kulttuuri on sentään tuttu. Ehkä sitten hiljalleen uskaltaisin lähestyä ihmisiä muuallakin.

  4. Vaikeaa varmaan vasta on saada otettua kuvia luvan kanssa, ettei ihmiset poseeraisi niissä. Itse olen ajatellut, että pitäis hankkia kunnon kamera, jotta saisi upeat maisemat ikuistettua paremmin. Joidenkin mielestä maisemakuvat ovat tylsiä, mutta minä ainakin fiilistelen niitä eniten. Mutta en taida pärjätä kuin veden- ja iskunkestävien kameroiden kanssa, joten pokkarilla mennään.

  5. Päivitysilmoitus: Yksin matkustaminen | reissausta ja ruokaa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: