reissausta ja ruokaa

Matkakohdetietoa, reppureissuelämää ja vegaaniruokaa. Irtiottaja Thaimaassa. Eläinsuojelutyötä.

Kasvissyönti intialaisittain

puri bhaji Varkalassa

Keralassa turistirannoiltakin voi saada puri bhajia, jota ei Goan rannoilta taida löytyä. Puri bhajia syödään yleisimmin aamiaiseksi tai ”köyhän miehen lounaaksi” ja se koostuu rasvassa paistetuista puri-leivistä ja soossista.

Intia on tunnettu kasvissyöjämaa. Siellä liharuokaa kutsutaan non-vegetarian -ruoaksi, ikään kuin vegetaarinen ruoka olisi normi, josta muut ovat poikkeuksia. Mutta minkälaista kasvissyönti siellä on ja ketkä siellä ovat kasvissyöjiä? En ole aivan vielä päässyt kärryille siitä, enkä monesta muustakaan asiasta Intiassa, jossa riittäisi tutkittavaa enemmäksi aikaa kuin loppuelämäksi.

dosa Mumbain Krishna-temppelissä

Jos temppelien yhteydessä on ravintoloita, ne ovat todennäköisimmin kasvispaikkoja. Tässä Mumbain Krishna-keskuksen ravintolan masala dosa. Eteläintialainen dosa on riisijauhosta tehty ohut kreppi.

Kun ensimmäisen kerran kävin Intiassa, minulle oli yllätys, ettei soijatuotteita, kuten tofua ja soijamaitoa, ollut saatavilla joitain turistien kasvisravintoloita lukuunottamatta. Soijan käyttö ei olekaan koko Aasian juttu, vaan nykyisen kokemukseni mukaan lähinnä Kiinan, Japanin, Indonesian ja hieman myös muun Kaakkois-Aasian ruokakulttuuria.

Palak-kastike, eli pinaatintapaisista lehdistä tehty kastike on tutuimpia intialaisia ruokia, joita saa Suomenkin ravintoloista.

Palak-kastike, eli pinaatintapaisista lehdistä tehty kastike on tutuimpia intialaisia ruokia, joita saa Suomenkin ravintoloista usein palak paneerina, jolloin siinä on myös kotijuustopaloja.

Muutenkaan minulle ei tuolloin vuonna 2003 ollut ihan selvää, mitkä ruoat lukeutuvat intialaisiin ruokiin ja mitkä ovat vain turistimenun tarjontaa. Söin hakkanodels-annoksia, enkä tiennyt, ettei kyseessä ole intialainen ruoka. En tuolloin myöskään ihan erottanut thairuokia intialaisista, odotin Intialta kookosmaitoruokia. Jonkinlaista kookosmaitoa löytyy ainakin joistain eteläintialaisista ruoista, mutta yleensä siihen törmää kookoshiutalechutneyn muodossa.

Eteläintialaista uttapamia, eli pitsan tapaista ruokaa ei turistien rantaravintoloissa näy.

Eteläintialaista uttapamia, eli pitsan tapaista ruokaa ei turistien rantaravintoloissa näy. Tässä sipuliversio. Mukana tulee aina kookoschutneytä ja sambar-soossia.

Rantapaikoissa on erilaiset ravintolat kuin kaupungeissa. Eteläintialainen ruokatarjonta taitaa puuttua Goan rantaravintoloista kokonaan. Tämä saattaa johtua siitä, että Goalle tarvitaan talvisin kausityöläisiä ja monet heistä ovat nepalilaisia. He osaavat tehdä lähinnä pohjoisintialaista ruokaa, joka on myös turisteille tutumpaa. Maailmalle on levittäytynyt enimmäkseen pohjoisintialaisia ravintoloita, ja ehkä ne ruoat maistuvatkin kastike+riisi -ruokiin tottuneille länsimaisille paremmin.

Tutuimpia intialaisia ruokia on saada riisin lisäksi

Tyypillistä intialaista on saada riisin lisäksi erilaisia kastikkeita. Tässä ravintolassa tilasimme porukalla useita kastikkeita ja tässä on lautaselle otettuna useita erilaisia. Mukana mm. kofta-kasvispyöryköitä, kikherneitä sisältävää chana-kastiketta ja paistettua riisiä (pilau tai biryani).

Kaupungeissakin nämä pohjoisen ja etelän keittiöt ovat usein jakautuneet omiin ravintoloihinsa. Sama ravintola ei ehkä tarjoa pitkään haudutettavia tandooriuuniruokia eikä etelän riisijauholeipomuksia. Pohjoisimmassa Intiassa riisin käyttö vähenee ja korvautuu vehnäjauhoista tehdyillä naan-leivällä ja roteilla.

Mukavinta on syödä thali-annoksia

Mukavinta on syödä thali-annoksia, joita ei kuitenkaan turistirannoilta saa. Thalissa on aina useampia eri ruokia pienissä kipoissa ja vaihtelevasti riisin lisäksi erilaisia leipiä. Tämä annos maksoi Goan Palolemin ulkopuolella paikallisravintolassa ehkä euron.

Vähitellen minulle on avautunut ainakin osa intialaisesta ravintolaruokaskaalasta, mutta kotiruoka on tuntematon juttu. Olen kuullut, että monia kotiherkkuja ei ravintoloista saa ja toisinpäin, ihmiset eivät kotonaan tee välttämättä palak-kastiketta tai masala dosaa.

Intia on tosi helppo paikka kasvissyöjälle, koska muita kasvissyöjiä on siellä kaikkialla (mahdollisesti pohjoisia, esim. Kashmir, alueita lukuunottamatta) ja käsite on kaikille tuttu. Siellä tuskin kukaan ehdottaa kasvissyöjälle kana- tai kala-annosta. Toisinaan joku intialainen saattaa olla yllättynyt, että joku länsimaalainenkin on tiukka kasvissyöjä, koska käsittääkseni heillä se pääasiassa kuuluu paikalliseen kastijärjestelmään, joka elää vielä vahvasti. Olen käsittänyt, että etenkin ylempien kastien väki on usein kasvissyöjiä.

En ole innoissani kaikista syistä, miksi osa väestöstä on perinteisesti kasvissyöjiä. Siihen kuuluu käsityksiä ”puhtaudesta”, minkä takia alimmat kastit voivat syödä lihaa. Perinteisesti se on heilläkin jäänyt hyvin vähiin, kuten Suomessakin aikoinaan. Mutta käsittääkseni vain kastittomat ovat toimineet teurastajina, muille se toisi huonoa karmaa ehkä enemmän tai jotain. Se on sentään hieno piirre Intian kasvissyönnissä, että tappaminen tuo huonoa karmaa. Myös hindulaisuuden ahimsa-periaate on arvokas.

Biryani on tavallinen intialaisruoka pohjoisesta, ja sitä voi saada turistiravintoloistakin.

Biryani on tavallinen intialaisruoka pohjoisesta, ja sitä voi saada turistiravintoloistakin. Parhaaseen tyyliin tarjoiltuna tämän riisin sisältä löytyy kostea kastikesisus.

Mutta oli syyt mitä ovat, on tärkeää, että Intian kasvissyöntiperinne säilyisi. Kymmenien miljoonien ihmisten lihansyönnin aloittaminen olisi tuhoisaa paitsi eläimille, myös Intian luonnolle.

Banaaninlehvän päältä tarjoiltu ruoka on ihanaa, ruoan jälkeen lehden voi kääriä ja syöttää lehmille. Miksi tämä ei ole käytäntönä useammassakin paikassa?

Vegaanilla Intiassa on hieman kinkkisempää, maitoa käytetään mittavasti eri muodoissa. Jos ruoassa ei selvästi näkyvästi ole paneer-kotijuustoa tai kermaa lorautettuna päälle, niin sitten ruokaa on saatettu paistaa voissa tai gheessä eli kirkastetussa voissa. Ravintoloissa on aika vaikeaa saada selville, onko lätyt paistettu voissa. Jos asiaa kysyy, vastaus voi olla yes yes siksi, että kysyjää halutaan miellyttää, ja voita pidetään arvossaan. Yritän yleensä pyytää annoksia ilman voita, maitoa ja jugurttia ja syön sitten saamani ruoan, ellei siinä silmin nähden ole maitoa. Naan-leivän jätän aina syömättä.

Käsin syöminen on hauskaa.

Käsin syöminen on hauskaa. Helpointa se on, kun ruoan mukana on jotain ohutta leipää, jonka väliin soossia saa otettua. Toinen tapa on tehdä riisistä ja kastikkeesta pallo ja syödä se. Vasen käsi on paras pitää sylissä, ettei se eksy lautaselle.

Ravintolaruokailu ilman munaa on kuitenkin helppoa, koska Intiassa on termi pure vegetarian, joka meinaa laktovegetaristia lakto-ovovegetaristin sijaan. Joidenkin kastien homma on olla tuolla tavalla ”puhtaammin” kasvissyöjiä. Ainakin Mumbaissa ja Delhissä näkyy vegetarian-tekstillä varustettujen ravintoloiden lisäksi myös paljon pure vegetarian -ravintoloita, joten muualle ei tarvitse mennä syömään herkkuruokia. Ja sitten on mainoksia, joissa lukee vegetarian ja non-vegetarian.

Kun ajattelen Intiaa, niin ihanan välittömyyden, hälinän, esteettisten esineiden ja kuvien lisäksi mieltäni alkaa lämmittämään myös ruoka, joka on tärkeimpiä elämyksiä siellä reissatessa. Matkustaessa alkaa jossain vaiheessa ehkä rasittamaan ravintolaruokien rasvaisuus ja se, ettei tarjottuja raakoja vihanneksia saisi hygieniasyistä syödä.

Masala dosa on eteläintialainen kreppi >>

Kasvisruokakuvia Intiasta >>

Menu ravintolassa Keralan Alleppeyssa.

Menu ravintolassa Keralan Alleppeyssa.

5 comments on “Kasvissyönti intialaisittain

  1. Tiina
    9.1.2013

    Nam! Intiaan kiinnostaisi matkustaa jo ihan noiden ruokien vuoksi😉 Mukavaa reissata, kun kerrankin on niin päin, että kasvissyönti on yleisempää kuin sekaruoka🙂 Itse ole laktovege, joten tuo Intian tyyli sopisi mulle aika hyvin….tosin tunnen aina välillä piston sydämessä käyttäessäni maitotuotteita, joten ties vaikka joku päivä palaan vegaaniksi (olin nuorempana kolmisen vuotta)….Sun blogi on tosi kiinnostava, kun löytyy juttua kasvissyönnistä ja reissauksesta, paljon peukkuja sinnepäin🙂

  2. Kiitoksia🙂 Ruoka on minullakin iso houkute mennä Intiaan. Se on vaan harmi, ettei siellä yleensä voi syödä mitään salaatteja, ellei itse tee ja desinfioi. Mutta odotan kyllä intialaisten patojen ääreen pääsemistä taas joskus…

  3. Päivitysilmoitus: Mitä reissussa oikein tehdään? osa 1 – ruokailu | reissausta ja ruokaa

  4. Päivitysilmoitus: Pattayan kasvisravintoloita | reissausta ja ruokaa

  5. Päivitysilmoitus: Kasvissyönti thaimaalaisittain | reissausta ja ruokaa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Follow on Bloglovin
Ruokablogilistan kärjessä<
Lahjoita Lanta Animal Welfaren kodittomien kissojen kissatalon rakentamiseksi: Give Now

Syötä sähköpostiosoitteesi, niin voit seurata tätä blogia ja saat ilmoituksia uusista julkaisuista sähköpostitse.

%d bloggers like this: