reissausta ja ruokaa

Matkakohdetietoa, reppureissuelämää ja vegaaniruokaa. Irtiottaja Thaimaassa. Eläinsuojelutyötä.

Egyptiläisestä vieraanvaraisuudesta

Gizan katuja.

Gizan katuja.

Matkallamme vuodenvaihteessa 2008–2009 egyptiläisissä turismityöntekijöissä vaikutti olevan omalaatuista, että heidän oli tärkeää esiintyä ylväinä ja ehkä jollain tapaa määräilevinäkin. Joku taisi sanoakin jotain tyyliin: ”Te olette meidän vierainamme ja haluamme osoittaa teille egyptiläistä vieraanvaraisuutta hoitamalla kaikki käytännön asiat puolestanne. Luottakaa, että me hoidamme kaiken oikein hyvin”, tai ainakin tuo olisi hyvin sopinut kaikkien tapaamieni suuhun.

Sukellusreissumme olivat mutkattomia, ainakin kun emme heti ensimmäistä järjestäjää kelpuuttaneet agressiivisine omistajineen.

Sukellusreissumme olivat mutkattomia, ainakin kun emme heti ensimmäistä järjestäjää kelpuuttaneet agressiivisine omistajineen.

Kysymysten ja yksityiskohtien kysely vaikutti olevan heidän mielestään heidän vieraanvaraisuutensa kyseenalaistamista. Bisnestähän se tietenkin on, turisteille on helpompi myydä kaikenlaista, jos he ovat avuttomia ja jos he kuvittelevat etteivät itse pysty hoitamaan samoja asioita. Ja niinhän meillä kävikin, kun ei ollut matkaopaskirjaa eikä kunnollista karttaa. Ostimme Kairon ja Luxorin reissut matkatoimistoista. Mietin tässä, että emmekö sitten netistäkään paikan päällä löytäneet haluamaamme tietoa.

Mutta ehkä näiden matkamyyjien, oppaiden ynnä muiden käytöksessä piilee myös jotain kulttuurillista. Veikkaan, että se on egyptiläistä vieraanvaraisuutta, että jos joku tulee jonkun kotiin, niin emäntäväki (okei, Egyptissä se ehkä on isäntäväki, kun ei taida olla kovin tasa-arvoinen maa…) ottaa ohjat käsiinsä. Vieraiden osalta kohteliasta käyttäytymistä lienee on heittäytyä talonväen paapottavaksi.

Kamelimiehiä Gizan pyramideilla. Sielläkin meininki oli se, että jos joku kysyi etsitäänkö jotain ja jos joku viittelöi missä suunnassa WC:t ovat, niin siitä olisi pitänyt tipata.

Kamelimiehiä Gizan pyramideilla. Sielläkin meininki oli se, että jos joku kysyi etsitäänkö jotain ja jos joku viittelöi missä suunnassa WC:t ovat, niin siitä olisi pitänyt tipata.

Jotkut suomalaisetkin turistit saattavat nauttia siitä, että voi ryhtyä holhottavaksi, kun ei tarvitse itse järjestellä mitään. Jollain perhematkoilla saatan heittäytyä taka-alalle, jos huomaan ettei lusikoita päiväohjelman hämmennyssoppaan tarvita enempää. Mutta mieluummin hoidan itse omat menoni, kuin annan niitä jollekin tuntemattomalle oppaalle hoidettavaksi. Ehkä tämäkin on oleellinen tottumus riippuen siitä, onko yksilöllisen vai yhteisöllisen kulttuurin kasvatti.

Minun mielestän on vain tosi ikävää ja kelmimäistä, jos palvelujen myyjältä ei saa ulos tietoa, niin kuin matkatoimistoissa kävi. Pitäisi tietysti osata vetää oikeasta narusta ja osata pelata samaa peliä. Mutta en osannut. Olisi voinut vaan aina kävellä ulos, mutta silloin jää haluamaansa paitsi, jos kaikissa toimistoissa oli sama juttu.

Muhamed Alin moskeijassa Kairossa.

Muhamed Alin moskeijassa Kairossa.

Hurghadassa halusimme tietysti kokeilla myös egyptiläisten kauppiaiden pitkän kaavan myymistouhua teen juottamisineen. Menimme houkuteltuina jonnekin puotiin, jossa myytiin ainakin hajuvesiä. Jotain teetä joimme ja tuoksuja haistelimme. Jonkun tuoksun myyjä antoi lahjana, mikä tietysti johtaa turisteilla oloon, että jotain pitää ostaakin. No, menimme sisään vain, koska halusimme kokea tuon shown ja mies osti jonkun Ramses-tuoksuöljyn palkkioksi. Mutta ei kannata mennä minnekään kauppaan ja juoda teetä, jos haluaa välttää hankalia tilanteita ja jos ei oikeasti halua ostaa yhtään mitään.

Mainokset

4 comments on “Egyptiläisestä vieraanvaraisuudesta

  1. Tiina
    12.2.2013

    Kuulostaa ihan samanlaiselta meiningiltä, kun olin Tunisiassa kymmenisen vuotta sitten….Hotelliinkaan ei olisi saanut viedä mitään ruokaa, vaan kaikki olisi pitänyt ostaa hotellin omasta ravintolasta, jossa oli kasvisruokaa huonosti tarjolla…Me sitten hipsimme aina takakautta pullean reppumme kanssa huoneeseen 😉

    • Jotenkin juu Egyptissä oli eri meininki asiakaspalvelussa kuin muissa käymissäni paikoissa. Ei huonompi asiakaspalvelu, vaan erilainen.

      Pitää Tunisiassa testata ruokakassien kanssa sisään hotelliin kävelemistä 🙂 Meillä vaan taitaa olla huoneisto, 3 aikuista ja 2 lasta, niin ehkä saamme tehdä ruokaa… Jos nyt Tunisiaan pääsee maaliskuun lopussa eikä joku yleislakko päällä.

  2. Päivitysilmoitus: Kulttuurishokin vaiheet | reissausta ja ruokaa

  3. Päivitysilmoitus: Pakettimatkalaisena Hurghadassa, osa 1 | reissausta ja ruokaa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: