Matkustin vuosia ja vuosia sitten bussilla Ranskaan sekalaisella suomalaisella sakilla. Porukassa oli jonglöörejä ja aktivisteja. Ensin mentiin päivälautalla Turusta Tukholmaan, matkustettiin yö bussissa ja aamulla heräsimme Kööpenhaminasta.
Kööpenhaminan päivän jälkeen hankkiuduimme muistaakseni Saksan lautalle ja taas nukuttiin bussissa. Tällä kertaa aamulla herättiin Amsterdamissa. Illalla ajettiin Lilleen, jonne bussi jäi. Bussiin sai silti oikaista yöksi nukkumaan.
Aamulla sitten Pariisiin junalla ja muutamia öitä porukkamme yöpyi toimistotilojen lattioilla. Kun meitä oli noin kymmenen hengen porukka, hylkäsin sooloilutyylini ja menin massan mukana. Tällaisissa tapauksissa kannattaa jättää taka-alalle omat intohimonsa mennä minne lystää, niille matkoille on omat hetkensä. Porukkamatka on porukkamatka.
Syömiset hoituivat yleensä puistopiknikeillä. Samalla pystyi seuraamaan, miten pariisilaiskoirat juoksivat puistoissa vapaina. Jos poliisit tulivat näkyviin, laitettiin koirat hihnoihin, mutta heti poliisien häivyttyä kaikki taas päästivät koiransa vapaiksi. Ihmettelen aina Euroopassa, miten koirat saadaan opetettua niin sosiaalisiksi toisiaan kohtaan.
Puistot menivät öiksi kiinni. Kerran siirryimme auki olevaan puistoon, jossa oli ulkoilmaleffa menossa. Sinne piti kulkea metallinpaljastimien läpi.
Paluumatkalla saatiin hengata vielä Lillessä ja Hampurissa ja torkkua yö bussin seistessä Köpiksessä.
reissaustajaruokaa.com 