reissausta ja ruokaa

Matkakohdetietoa, reppureissuelämää ja vegaaniruokaa. Irtiottaja Thaimaassa. Eläinsuojelutyötä.

Uusi-Seelanti matkailuautolla ajoreitteineen

Eteläsaaren näkymiä joskus ennen Christchurchia.

Eteläsaaren näkymiä joskus ennen Christchurchia.

Uuteen-Seelantiin voi tutustua busseilla köröttäen tai sitten vuokrata isompi tai pienempi auto. Busseja on tavallisia reittibusseja sekä kammottavan oloisia ”reppureissaribusseja”, joita markkinoidaan nuorille reissareille vauhdikkaalla biletysmeiningillä.

Matkailuautomme Uudessa-Seelannissa.

Matkailuautomme Uudessa-Seelannissa.

Uuden-Seelannin ja Australian matkailuilmiö ovat matkailuautomaisesti varustetut pakettiautot, camper vanit. Niissä on sisällä sängyt kahdelle, kylmäsäilytyslaatikko, liesi ja kaikenlaista tykötarvetta vessaa lukuunottamatta (ellei joistain joku campa pottikin löydy). Ovat suloisia ja ehkä edullisiakin menopelejä maissa, joissa hostellidormitkin maksavat parikymmentä euroa yöltä per henkilö.

Autossa eteen mahtui kolme istumaan.

Autossa eteen mahtui kolme istumaan. Neljäs istui takana.

Meitä oli tammikuussa 2008 neljä henkeä liikkeellä ja vuokrasimme luksuksesti ison matkailuauton. Se maksoi lähemmäs 200 euroa päivältä. Pitkän matkamme tämä osuus ei siis ollut halpaa reppureissausta. Autovuokraamoon meidät kyydittiin suoraan lentokentältä, jonne menimme vanhempiani vastaan. Minä ja puolisoni olimme matkailleet jo parin kuukauden ajan.

Auton takaosa.

Auton takaosa.

Vuokraamossa papereihin sai laittaa kaksi kuskia, enempi olisi varmaankin maksanut lisää. Eipähän tarvinnut itse olla missään vaiheessa kuskina mutkaisilla teillä.

Koska aika oli rajallinen ja auto kallis, suunnittelin matkareittimme tarkoin etukäteen. Samanlainen suunnitelmallisuus reppureissuilla häiritsisi kovasti, mutta tällä matkailuautoreissulla ei niinkään. Olihan tahti aika kova, joka yö eri paikassa paitsi Queenstownissa olimme kaksi yötä leirintäalueella.

Nukkumaparvi ohjaamon yläpuolella,

Nukkumaparvi ohjaamon yläpuolella majoitti kaksi matkaajista.

Yleensä ajoimme vain pari tai muutaman tunnin päivässä, joten ehdimme aina tutustua kaikenlaisiin kohteisiin matkan varrella ja yöpymispaikkohin. Ajoaikamme onnistuivat olemaan lyhyitä, vaikka Uudessa-Seelannissa etäisyyksiä ei yleensä ajeta yhtä nopeasti kuin Suomessa.

Olisi tosi suuri helpotus, jos autossa olisi tietokone ja nettiyhteys, jolloin kaiken voisi tarkistaa netistä. Meillä oli vain kartta ja matkaopaskirja, joka ei ollut suunnattu erityisesti autoilijoille.

Olimme kaikki yöt leirintäalueilla. Uudessa-Seelannissa ei samanlainen yöpyminen pysähdyspaikoilla taida olla sallittua kuin Suomessa.

Lehmiä ikkunassa vähän ennen Coromandel Peninsulaa.

Lehmiä ikkunassa vähän ennen Coromandel Peninsulaa Mirandan jälkeen.

Ikkunassa Tongariro National Parkin vuoret.

Ikkunassa Tongariro National Parkin vuoret.

Ajoreittimme:

Reitti google mapsissa >>
(huom. sisältää kaksi sivua, loppureitti toisella sivulla)

10.1. lyhyt ajo Aucklandista Mirandaan. Leirintäalueella oli kuumavesiallas.

11.1. ajo Mirandasta Coromandelin niemen läpi kiertäen Rotoruaan. Kiemurainen tie, metsäisiä kukkuloita.

Uudessa-Seelannissa oli paljon tylsiä ja rumiakin pikku kaupunkeja.

Uudessa-Seelannissa oli paljon tylsiä ja rumiakin pikkukaupunkeja. Ihmiset eivät ole tuoneet saarille paljoakaan mitään kiinnostavaa vanhaa maorikulttuuria lukuunottamatta. Kunpa eurooppalaiset eivät olisi rantautuneet sinne aikoinaan.

12.1. lyhyt ajo Rotoruasta Thermal Valleyn geysirien yms. kautta Taupo-järvelle.

13.1. lyhyt ajo Taupo-järveltä Tongariro National Parkiin Whakapapan kylään.

14.1. ajo klo 17 lähtien Tongariro Crossing -patikoinnin jälkeen Taihapeen, joka oli matkan varrella kohti Wellingtonia.

15.1. ajo Taihapesta Wellingtoniin, kumpuiset lilliputtimaisemat (ikään kuin hobittimetsät). Leirintäalue Wellingtonissa oli 5 km kaupungin ulkopuolella, bussilla pääsi keskustaan.

16.1. lautta klo 7.30 Wellingtonista eteläsaarelle Pictoniin, kesto noin 3 tuntia. Ajo Pictonista Kaikouraan. Kaikourassa leirintäalue oli lähellä kylän keskusta, meren rannalla ja upeat vuorimaisemat taustalla.

17.1. ajo Kaikourasta Alpine Pacific Triangle -tietä Hanmer Springsin uimalaan, oli hiukan turhan mutkainen vuoristotie, onneksi ei hirveän jyrkkä isoin pudotuksin. Yöksi Christchurchiin.

18.1. ajo Christchurchista Lake Tekapolle.

Uuden-Seelannin eteläsaaren itäpuoli on tosi kuivaa. Ensin ihmiset kaatoivat metsät ja heidän lampaansa ovat varmaankin kalunneet loput.

Uuden-Seelannin eteläsaaren itäpuoli on tosi kuivaa. Ensin ihmiset kaatoivat metsät ja heidän lampaansa ovat varmaankin kalunneet loput.

19.1. ajo Lake Pukakin rannan vartta kohti Aoraki Mounti Cook -vuorta ja Mount Cook Villagea upeita vuoristoja ihaillen. Jatkettiin tämän jälkeen Queenstownin suuntaan yöksi Cromwelliin.

Lake Tekapo vähän ennen Mount Cookia.

Lake Tekapo vähän ennen Mount Cookia oli erikoinen, koska vuoristosta valuu veteen mineraaleja, jotka tekevät vedestä maitomaisen väristä.

20.1. ajo Cromwellistä Queenstowniin, jossa olimme kaksi yötä.

22.1. Queenstownista käännyttiin takaisin pohjoisen suuntaan ja ajo länsirannikolle Haastiin Haast Passia pitkin. Ajoimme vuoriston läpi sateessa, vuoristopurot tulvivat, kuohuvia jokia. Tie oli juuri avattu tulvakorjailujen tieltä. Kun lähdimme ajamaan, oli jossain vaiheessa jäljellä vielä kyltti sanoen tien olevan kiinni.

Lähellä kohti Uuden-Seelannin korkeinta vuorta Aoraki Mount Cookia.

Lähellä kohti Uuden-Seelannin korkeinta vuorta Aoraki Mount Cookia.

23.1. ajo Haastista Fox Glacierille, matkalla upeita metsiä. Fox Glacierille meni päätieltä päällystämätön tie, jota ei vuokra-autolla olisi saanut ajaa. Ajo yöksi Frans Josefiin, jossa myös jäätikkö. Kartalla Foxilta Frans Josefille näytti olevan vain 25 km matkaa, mutta oli mutkittelevaa vuoristotietä, joten kesti ainakin tunnin.

24.1. ajo Frans Josefista Okariton kautta Hokitikaan. Oikealla näkyi vuoria, joiden vierustaa välillä ajettiin, jokia ja laaksoja. Hokitikassa pitkä hiekkaranta.

25.1. ajo Hokitikasta Punakaikin Pancake Rocksien kautta Westportiin, joka rannalla oli hylkeitä.

Ylitimme eteläsaaren vuorijonon Haas Passia pitkin länsirannikolle. Maisemat olivat rehevät ja vesi virtasi.

Ylitimme eteläsaaren vuorijonon Haast Passia pitkin länsirannikolle. Maisemat olivat rehevät, satoi ja vesi virtasi joissa.

26.1. ajo Westportista Bullerin riippusiltapaikan kautta Nelsoniin, eli käännyimme länsirannikolta pohjoirannikkoa kohti.

Eteläsaaren länsipuoli oli vihreydessään ihan erilaista kuin kuiva itäpuoli.

Eteläsaaren länsipuoli oli vihreydessään ihan erilaista kuin kuiva itäpuoli.

27.1. ajo Nelsonista Pictoniin, otettiin pelottava maisemareitti, hirveästi mutkia korkeissa maisemissa.

28.1. Pictonista aamulla lautta pohjoissaarelle Wellingtoniin.

29.1. ajo Wellingtonista Wanganuihin. Otimme pidemmän luoteista kohti lähtevän ajoreitin, koska rantareittiä ajoimme menomatkalla. Featherstoniin asti oli ikävää kiemuraista vuoristotietä.

30.1. ajo Wanganuista Mount Taranakille eli Egmontille länsirannikolle, yöpyminen Stratfordin kylässä.

31.1. lyhyt ajo Mount Taranakilta New Plymouthiin, leirintäalue rannalla.

1.2. ajo New Plymouthista Tongaporutun Three Sisters -kivimuodostelman kautta Waitomoon.

Frans Josefin kylän raittia.

Frans Josefin kylän raittia.

2.2. ajo Waitomosta Aucklandin pohjoispuolelle leirintäalueelle.

3.2. auton palautus Aucklandin lentokentälle.

Juttuni Uudesta Seelannista:

Tongariro Crossing on suosituin päiväreitti Uudessa-Seelannissa

Kuvat ovat tässä jutussa aikajärjestyksessä ensimmäistä isoa kuvaa lukuunottamatta.

Eteläsaaren jokimaisemaa Hokitikan eteläpuolella.

Eteläsaaren jokimaisemaa Hokitikan eteläpuolella.

Kiemuraista tietä, kun otimme Wellingtonista pohjoiseen muun kun rantatien.

Kiemuraista tietä, kun otimme Wellingtonista pohjoiseen muun kun rantatien.

Mount Taranaki eli Mount Egmont pohjoissaarella.

Mount Taranaki eli Mount Egmont pohjoissaarella.

Maisema leirintäalueella automme takaikkunasta New Plymouthissa Mount Taranakin kupeessa.

Maisema leirintäalueella automme takaikkunasta New Plymouthissa Mount Taranakin kupeessa.

Tietä New Plymouthin pohjoispuolella.

Tietä New Plymouthin pohjoispuolella.

Saapuminen takaisin Aucklandiin.

Saapuminen takaisin Aucklandiin.

Mainokset

7 comments on “Uusi-Seelanti matkailuautolla ajoreitteineen

  1. Tiina
    19.2.2013

    Samanlainen reissu olisi haaveissa. Tarvii vaan aikamoisen rahanipun, että saa jonkunnäköisen menopelin vuokrattua, jossa voi sitten yöpyäkin….Teillä oli hyvä, että jaoitte kulut neljään osaan.Mutta ehkä vielä joskus… 🙂

    • Joo, jengiä pitää olla vähän enemmän jos noin kalliin matkailuauton vuokraa. Käyttämäni termi camper van voi käsittääkseni tarkoittaa sekä tuommoista isoa matkailuautoakin, mutta ehkä enemmän noita tavalliseen pakettiautoon tehtyjä majoitusautoja kaikkine tarvikkeineen. Sellaiset eivät taida välttämättä maksaa kuin joitain kymppejä päivässä jos ovat vähän nukkavierumpia.

      Toivonpa itsekin meneväni vielä uudestaan Uuteen-Seelantiin, mutta ilman autoa. Aikaa haluaisin olevan useamman kuukauden ja haluaisin päästä kävelemään pitkiä kävelyreittejä.

  2. Jaana
    3.4.2013

    Millainen oli hinta taso muuten? Onko retkeilyvarusteita saatavilla kuinka edullisesti? Esim. retkituoleja, pöytä tms. vai kannattaako ottaa auton mukana tulevat jos niistä joutuu maksamaan extra hintaa?

    • Hmm, muistelisin, että ihan hitusen Suomea halvempaa, kuten esimerkiksi ruoka. Mutta vain ihan vähän halvempaa, ehkä Keski-Euroopan tasoa? Retkeilyvarusteista en tiedä, mutta olen varma että niitä oli paljon saatavilla, varmaan joka kaupungista. Mutta hinnoista en tiedä. Enkä muista tuliko matkailuautomme mukana retkituoleja ja -pöytää, ehkä? Leirintäauleilla oli joskus lähellä kiinteitä pöytiä ja penkkejä. En valitettavasti muista näitä!

  3. Nimetön
    11.9.2013

    Onkos sulla käsitystä julkisesta liikenteestä Uudessa Seelannissa? Tuleeko halvemmaksi kuin auton vuokraaminen?

    • Hei, en valitettavasti osaa tähän varmuudella vastata. Luuloni on, että busseilla kulkeminen tulee aina halvemmaksi kuin auton vuokraaminen, kun on kaikenlaisia bussipassejakin. Tavallisten henkilöautojen vuokrahinnoista en tiedä, mutta ison matkailuautomme vuokra oli suuri, lähes 200 euroa päivältä, mutta meitä oli neljä henkeä kustannuksia jakamassa.

      Reppureissaajahenkisten ihmisten suosiossa Uudessa-Seelannissa on vuokrata matkailuautoksi varustettu pakettiauto. Siellä mahtuu sisällä nukkumaan ja sinne mahtuu kaikki liedet ja muut. Niitä voinee saada aika edullisestikin, kannatta googlailla eri firmoja. Näillä ajaen on mukava, kun voi majoittua leirintäalueille. Mutta leirintäalueet sijaitsivat yleensä kylien keskustojen tuntumassa, joten niihin pääsee bussillakin kätevästi. Minulle Uusi-Seelanti on nimenomaan luontokohde, joten en välittäisi viettää aikaa kaupunkien hostelleissa.

      Kun lopuksi Uudessa-Seelannissa matkustimme kahteen pekkaan bussilla, tuntui se toisaalta mukavan vapauttavalta, kun ei tarvinnut huolehtia autosta eikä ajatella jokaisen päivän maksavan auton vuokrassa.

  4. Päivitysilmoitus: Länsi-Yhdysvaltojen kierrokselle 7 viikoksi | reissausta ja ruokaa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: