reissausta ja ruokaa

Juttuja matkailusta, vegaanielämästä, rescue-eläimistä ja Thaimaasta.

Päivä Berliinissä Friedrichsainia etsimässä

Piippuja Alexanderplatzin

Piippuja Alexanderplatzin lähellä.

Pääsin piipahtamaan Berliinissä matkalla Tunisiaan. Lentojen välillä oli vaihtoaikaa kymmenen tuntia ja lähdin Tegeliltä kaupungille. Edellisestä käynnistäni oli 15 vuotta aikaa, mikä hämmästytti itseäni, koska koin sen olevan kuitenkin jollain tavalla tuttu kaupunki.

Maaliskuinen Berliini ei pannut parastaan

Nyt maaliskuinen Berliini ei saanut minua yhtään haluamaan muuttaa sinne. Mietin vain sen olevan samaa kylmää kakkaa erikielisessä paketissa kuin Helsinkikin. Jäistä, hyytävää ja lumista. Rakennukset olivat isoja laatikkoja ja ihmiset yhtälailla kuoren sisällä rumissa talvivaatteissaan talvenpunaisine naamoineen. Berliinissä oli nolla astetta ja meinasin jo luopua ajatuksesta ravata katuja ja turvautua vain tavaratalojen lämpimiin sisätiloihin.

Myyntikojuja Alexanderplatzilla.

Myyntikojuja Alexanderplatzilla.

Piti miettiä, että minne päin pitäisi suunnata, kun aika oli noinkin rajallinen. Että mikä kaupunginosa nyt oli kiinnostavin, kun 15 vuotta sitten se oli Kreutzberg. Aleksanderplatz ei vakuuttanut ja sieltä sitten yritin lähteä suuntaamaan kohti Friedrichshainin kaupunginosaa. Jota en löytänyt…

Maalatut seinät Kreutzbergin Oranienstrassella.

Maalatut seinät Kreutzbergin Oranienstrassella.

Hain Alexa-tavaratalosta Berliinin kartan, jonka kattama alue loppui kesken ennen määränpäätäni. Kiersin Friedrichshaininia etsiessä hirveitä lähiömäisiä pihoja, joiden vieressä oli pieniä lähiöostarin näköisiä parakkeja, Lidliä ja rumia kerrostaloja. Arvioni mukaan edessä päin olisi kyseisen kaupunginosan pitänyt olla, mutta kun näin edessä vain -60- ja 70-luvun henkisiä rumia korkeahkoja taloja, niin luovutin ja lähdin toiselle puolen jokea Kreutzbergiin. (Tarkistin jälkeen päin netistä asian, niin olisihan se Friedrichshain siellä edessäpäin ollut).

Matkalla Kreutzbergiinkin ihmettelin, että missä oikein olen, kun oli niin tympeän näköistä. Oranienstrassellekin menin ja edelleen oli todella ankeaa. Mutta Oranienplatzilla rakennukset, ilmapiiri ja kaikki muuttui yhdessä humauksessa ja alkoi näyttää elämänmakuiselta. Pääsin sinne Kreutzbergiin, jossa olin käynyt 15 vuotta sitten. Tosin kylmyys ei muuttunut minnekään.

Lähiökerrostaloja Berliinin ytimessä

Ihmetytti, miten Berliinin ydinkeskustassa oli niin paljon sellaisia isoja asuinkerrostaloja, joita Helsingissä on lähinnä jossain Merihaassa ja kauempana lähiöissä. Ehkä 500 metrin päässä Aleksanderplatzia on paljon sellaisia lähiötaloja, joiden välissä on nurmikkopläntit, joihin oikaisijat ovat tallanneet polkuja. Nuo talot on kai rakennettu Itä-Berliinin aikaan ja siellä ne ovat edelleen, Berliinin Mitten kupeessa.

Rumia kerrostaloja Berliinin Mitten lähistöllä.

Rumia kerrostaloja Berliinin Mitten lähistöllä.

Lyhyellä kävelypätkällä näin myös kolme jättimäistä autiota, rapistunutta taloa. Berliini tosiaan vaikutti erilaiselta kuin muut eurooppalaiset pääkaupungit, jotka ovat asumisen kalleudessaan luisuneet käsistä. Noita Berliinin rumia, mutta keskeisellä paikalla sijaitsevia kerrostaloja katsoessa oli toisaalta helppo uskoa, ettei niissä asuminen voi olla kovin kallista.

Tegelin lentokenttä ja TXL-bussilla liikkuminen

Tegelille ja takaisin liikuin TXL-bussilla, jonka päätepysäkki lentokentältä on Aleksanderplatz. Kätevää. Tegelin lentokenttä vaikutti ihan kätevältä enkä tiedä miksi on pitänyt se uusi rakentaa. Ihan nerokas sellainen ympyrä, jonka varrella on sekä check in-tiskit että siinä vieressä omat turvatarkastukset ja odottelutilat. Ehkä on työllistävämpää ja siten kalliimpaa. Ja aika pieneltä lentokenttä vaikutti.

Näiden rakennusten vieressä ja myös vastapäätä oli tyhjä ja rapistunut vastaava rakennus.

Näiden rakennusten vieressä ja myös vastapäätä oli tyhjä ja rapistunut vastaava rakennus.

Koska tapani mukaan illallakin tulin kentälle jo pari tuntia ennen lentoa, kiersi kentän ympyrän pari kertaa. Aloin ihmettelemään, missä ihmeessä kaikki lukuisia lentoja odottavat ihmiset ovat, koska odottelualueita ei ollut. Ne ovat tosiaan jokaisella portilla omansa, kunkin oman turvatarkastuksen jälkeen. Kun lento lähti klo 20.20 niin annettu aika 18.45 taisi olla sellainen, jolloin viimeistään pitää mennä turvatarkastuksen läpi? Siellä tilassa ei sitten taida olla vessoja eikä kauppavalikoimaakaan enää. Tosin Tegelin kentän kasvisruokatarjonta vaikutti huonolta. Etnisiä ruokapisteitä ei ollut. Tällaisilla kentillä tulee ikävä isoja lentokenttiä, joissa on sushiravintolat ja kaikenlaista.

Mainokset

One comment on “Päivä Berliinissä Friedrichsainia etsimässä

  1. Päivitysilmoitus: Missä matkailin vuonna 2013? | reissausta ja ruokaa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: