reissausta ja ruokaa

Matkakohdetietoa, reppureissuelämää ja vegaaniruokaa. Irtiottaja Thaimaassa. Eläinsuojelutyötä.

Mitä reissussa oikein tehdään? osa 1 – ruokailu

Rantalomilla vietän paljon aikaa tällaisissa maisemissa ravintoloissa löhöten. Tilaan säännöllisesti kylmää sitruuna-soodavettä, joka pitää minut tolkuissani helteessä.

Rantalomilla vietän paljon aikaa tällaisissa maisemissa ravintoloissa löhöten. Tilaan säännöllisesti kylmää makettamatonta sitruuna-soodavettä, joka pitää minut tolkuissani helteessä.

Niin kovin käsittämätöntä kuin se onkaan, jotkut eivät välitä matkailusta. Ehkä heille tulee paikan päällä tylsää, eivät oikein keksi tekemistä. Joskus minulta kysytään, että mitä teen reissuilla.

Ruokaelämys

Ruokaelämys Keralan Kollamissa. Majapaikkamme oli jonkunlainen valtionhotelli ja illallinen oli päivän ruoka menusta valittavan sijaan. Saimme naurettavan paljon halpaa ruokaa, joka oli parempaa kuin perusravintolaruoat Intiassa.

Minua kiinnostaa yhtälailla, mitä muut ihmiset tekevät matkoillaan. Eri ihmisille matkat kun tarkoittavat eri juttuja. Matkailu ei ole kaikille yhtä ja samaa, puuhaavathan kaikki arkenaankin toisistaan poikkeavia asioita.

Ihmisiä yhdistää se, että pitää syödä. Mutta reissuissa se merkitsee toisille eri asioita kuin toisille. Minulle syöminen on iso sisältö matkoilla. Se on elämys, siihen menee aikaa ja onhan se niin, että Intiaan ja Thaimaahan minua vetää kaiken muun lisäksi ruoka. Jos matkustaisin esimerkiksi Kaliforniaan, niin myös siellä minulle olisi iso juttu päästä näkemään, millaista ruokaa siellä tarjotaan.

Monet vahvimmista reissumuistoistani liittyvät ruokaan, kuten

  • nuudelikeitto Luang Nam Than torilla Pohjois-Laosissa vuonna 2005
  • jättimäinen kasvisbuffet Pekingissä kungfutsetemppeliä vastapäätä vuonna 2005
  • korealaiset salaatit kauppahalleissa eri puolilla Venäjää eri vuosina
  • hirmu isot muffinssit newyorkilaisessa kahvilassa ehkä vuonna 1986
  • Mapusan bussiaseman halvat tiffin-ruoat Goalla vuonna 2008
  • tosi halvat ja hyvät kasvishodarit Prahan Country Life-ravintolassa ehkä vuonna 1997
  • litsihedelmiin eli lycheisiin tutustuminen Malesian Penangissa ehkä vuonna 1992
Puri bhaji

Puri bhaji -annos aamiaiseksi Intian Varkalassa. Majapaikan hauska kokki Rahul tuli paikalle vasta lähtöaamuamme edellisenä iltana ja loihti mielettömän hyvät ruoat. Majapaikan muu väki oli hieman jäykkää palvelijatapaan käyttäytyvää porukkaa, mutta kokki oli hyvää englantia puhuva reipas höpöttäjä.

Minusta on vähän tylsää, jos majapaikan hintaan sisältyy aamiainen, koska on mielenkiintoista käydä jo aamiaisella eri paikoissa. Toki jos miljöö on kiva ja aamiaisruoka hyvää, niin mikäpäs siinä. Yleensä syön reissuilla aamuisin vain hedelmiä. Tulisi yleensä paljon halvemmaksi ostaa hedelmät kaupasta ja syödä ne huoneessa, mutta rantakohteissa on niin kiva mennä rantaravintolaan heti aamulla istuskelemaan tunnin ajan aamiaiselle ja ehkä lukemaan kirjaa.

Päivän aikana mahdollinen lounas tuo hyvän levähdyshetken ja vessatauon. Hienoa, jos pääsee tutustumaan johonkin paikalliseen kasvisravintolaan ja ihmettelemään tarjontaa. Istumaan ja vessaan pääseminen ovat myös syitä, miksi en suosi puistopiknikkejä enkä kioskiruokaa, vaikka niillä säästäisi kustannuksia. En halua syödä seisten tai kadulla kyykkien.

Poikkeus vahvistaa säännön, eli kaikissa paikoissa ei oikein ole ravintolakulttuuria ja parhaat eväät löytää torilta ja kaupoista. Tässä Irkutskilaisen kauppahallin antimia ihmettelemässä hotellihuoneessa.

Poikkeus vahvistaa säännön, eli kaikissa paikoissa ei oikein ole ravintolakulttuuria ja parhaat eväät löytää torilta ja kaupoista. Tässä irkutskilaisen kauppahallin antimia ihmettelemässä hotellihuoneessa.

Isoin ateria on kuitenkin paras jättää iltaan. Kun on pimeää, käyvät muut tekemismahdollisuudet vähiin. Iltaisin siis istuskellaan ravintolassa. Ja ravintolassa istuskelu ei tarkoita minulle jotain hienostunutta pianobaaria. Haluan vain saada hyvää ruokaa. Hyvä paikka on myös sellainen, jossa näkee ihmisiä ja katuvilinää tai saa tuijottaa mereltä näkyviä laivanvaloja.

Joskus alkoholin nauttiminen on kohdallaan, kuten tässä Siperian junassa. Ravintola on koettava ja mitään sopivaa syömistä sieltä ei saanut, kuin vaatimattoman salaatin ja kaljaa ja viinaa.

Joskus alkoholin nauttiminen on kohdallaan, kuten tässä Siperian junassa. Sen ravintola on koettava ja mitään sopivaa syömistä sieltä ei saanut, kuin vaatimattoman salaatin sekä kaljaa ja viinaa.

Jotkut ihmiset juovat matkoilla enemmän alkoholia kuin kotonaan. Voi olla, että itsekin otan joskus iltakaljan auringon laskiessa tai kaupungin iltahumussa. Mutta kaljoittelu nostaa matkakustannuksia ja haluan ylejäänkin reissussa herätä aikaisin ja olla virkeä.

En juuri harrasta viinin kanssa illastamista, puhumattakaan monen ruokalajin illallisia. Joillekin ihmisille sellainen on yhtä kuin ulkona syöminen. Tai ainakin ihmettelen lehtien ravintola-arvosteluita, joissa tilataan kolmea juomaa. Minulle ravintolat ovat arkista ylellisyyttä, pääasiassa on ruoka ja iloitsen ettei tarvitse silloin itse tiskata ja pilkkoa.

Jotkut haluavat reissuilla päästä ruokailujenkin suhteen mahdollisen halvalla ja syövät eväitä ja itse kyhättyjä aterioita. Kalliimmissa paikoissa, kuten Lontoossa, minullakin tulee syömiset liian hintaviksi. Tuntuu vain, että kahvilalattet ja kasvisravintoloiden testaamiset kuuluvat asiaan ja jotain tosi oleellista jäisi puuttumaan, jos vain tekisin hostellilla ruokaa. Mieluummin vietän aikaa ihmisten ilmoilla kaupungilla kuin hostellin keittiössä.

Maozin tiskiltä itse kerätty salaattiboksi falafelien oheen.

Aina kun maailmalla tulee Maoz vastaan, olisi sinne päästävä. Jos tuo falafel-ravintolaketju tulisi Suomeen, niin pääsisi siitäkin riitistä. Yleensä niissä syödään falafel pita -taskua, jonka saa täyttää salaattipöydästä aina uudelleen, mutta Lontoossa ostin salaattiboksin.

Mäkissä syömistä halvan ja hyvän ruoan maissa ei voi käsittää. Jotkut ihmiset kai ovat totaalisen välinpitämättömiä ruoan suhteen. Minäkin toki pitkillä matkoilla kyllästyn ravintolarituaaleihin, eli ruoan tilaamiseen ja laskun pyytämiseen. Ehkä joskus olen toivonut pääseväni ruokailuoperaatiosta vähän nopeammin kuin mitä se odotteluineen ravintoloissa on. Ja voi reissuilla tehdä mieli joitain tuttuja ruokiakin ja itse tehtyä ruokaa. Mutta oikeasti, miten joku menee Khao San Roadilla Burger Kingiin, kun katu pursuaa kaikkea muuta todennäköisesti halvempaa ja parempaa ruokaa!

Lue myös:
Mitä ruokia jään kaipaamaan Suomesta
Saksan tuliaisia (juttu ruokalöytöjen tekemisestä ulkomailla kaupoissa)
Kasvissyönti intialaisittain
Ruokapäivä Lontoossa
Lontoon ruokakuvia ja -vinkkejä
New Yorkin kasvisravintolat ja ruokakuvat

Mainokset

3 comments on “Mitä reissussa oikein tehdään? osa 1 – ruokailu

  1. Päivitysilmoitus: Vegaaniruokailuvinkit matkailuun | reissausta ja ruokaa

  2. Päivitysilmoitus: Reissausta ja ruokaa -blogi 2 v! | reissausta ja ruokaa

  3. Päivitysilmoitus: Ruokahaaste reissaajille: vastaukseni | reissausta ja ruokaa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: