reissausta ja ruokaa

Juttuja matkailusta, vegaanielämästä, rescue-eläimistä ja Thaimaasta.

Saapuminen junalla Kiinaan ja bussilla Pekingiin

Maisema sekä Mongoliassa yöjunassa että Kiinassa yöbussissa oli tällaista.

Maisema sekä Mongoliassa yöjunassa että Kiinassa yöbussissa oli tällaista. Aika paha juttu, kun maailmasta niin osa ala on tällaista aavikkoa.

Mongolian Ulan Batorista tulimme junalla Kiinan rajalle Erlingiin eli Erenhotiin vuonna 2005. Junan vessaan ei ollut saanut mennä moneen tuntiin, eikä meitä päästetty junasta ulos, vaikka tulimme asemalle. Muuta porukkaa laskettiin ulos parissa erässä ennen meitä, ihme pompottelua. Oli kamala vessahätä.

Asemalla meitä kalasteltiin Pekingin busseihin, ja otimme ensimmäisen, 120 yuanin eli noin 12 euron tarjouksen vastaan. Busseja odotti rivissä parin sadan metrin päässä asemalta. Juna saapui noin kello 11 ja bussit lähtivät noin kello 14. Käppäilimme alueella ja söimme pohjaan palaneen makuista tofua asemaravintolassa. Tuohon outoon makuun törmäsin useamminkin Kiinan matkalla. Lisäksi tofussa oli varmaankin Sichuanin pippuria, joka taitaa olla yksi harvoista mausteista, joista en pidä.

erling

Erlingn bussiasema. En muista myytiinkö kärryissä auringonkukansiemeniä naposteltavaksi. Jotain hedelmiä muistelen jostain kärryistä ostaneeni.

Olisimme kyllä ottaneet Ulan Batorista suoran junan Pekingiin asti, mutta niitä lähti vain pari kertaa viikossa. Ulan Batorissa oli vaikea löytää kansainvälistä lipunmyyntiä, mutta ehkä tilanne on parantunut.

Pekingin bussissa oli noin 40 makuupaikkaa. Matka kesti noin 12 tuntia. Näkymät Kiinan Sisä-Mongoliassa olivat vain hiekkaista tasankoa ja kukkuloita.

Aamulla olimme Pekingissä noin kello 4. Olimme epätietoisia siitä, olimmeko jo perillä. Porukka ja me myös jäimme bussiin vielä nukkumaan. Kuuden aikaan olimme vakuuttuneita perillä olosta ja kömmimme ulos. Ei tiedetty missä päin kaupunkia mahdoimme olla.

Löysimme kadun varresta nyyttejä ja riisivelliä tarjoavan aamiaispaikan. Oli jännä tunne, että tällaistäkö täällä sitten on. Olisi ollut erikoinen kokemus jäädä tuonne Pekingin perukoille ja päätyä varsinaiseen, modernimpaan keskustaan vasta myöhemmin. Löysimme kuitenkin huijari-riksakuskin, joka heitti meidät paikallisbussipysäkille keskustan sijaan. Bussilla päädyimme Beijing Central -rautatieasemalle, jonne Siperian junakin olisi meidät tuonut. Sieltä vastapäätä löytyi helppo, siisti ja hengetön Beijing City Central -hostelli.

Kustannuksia:

  • yöjuna Ulan Batorista Kiinan rajalle 28 000 tögrökiä 4 hengen makuuvaunussa
  • yöbussi Kiinan rajalata Erlingistä Pekingiin 120 yuania (silloin noin 12 euroa) makuupaikoilla
  • kahden hengen huone 160 yuania/yö yhteensä kahdelta hengeltä
  • samassa hostellissa dormipaikka olisi maksanut 60 yuania/hlö
Mainokset

One comment on “Saapuminen junalla Kiinaan ja bussilla Pekingiin

  1. Päivitysilmoitus: Harmaa, lokakuinen Peking vuonna 2005 | reissausta ja ruokaa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Follow on Bloglovin
Ruokablogilistan kärjessä<
Lahjoita Lanta Animal Welfaren kodittomien kissojen kissatalon rakentamiseksi: Give Now

Reissausta ja ruokaa twitterissä

Syötä sähköpostiosoitteesi, niin voit seurata tätä blogia ja saat ilmoituksia uusista julkaisuista sähköpostitse.

%d bloggers like this: