reissausta ja ruokaa

Matkakohdetietoa, reppureissuelämää ja vegaaniruokaa. Irtiottaja Thaimaassa. Eläinsuojelutyötä.

Koli ja Herajärven kierros

Veera Ukko-Kolin perinteisellä

Veera Ukko-Kolin perinteisellä poseerauspaikalla.

Koli kuulunee suomalaisten pakollisiin pyhiinvaelluskohteisiin. Kolin maisemissa voi ehkä saada jotain tolkkua siihen, miksi ikinä kukaan on näille leveysasteille muuttanut. Korkeilta kallioilta avautuvat vesistömaisemat saarineen on henkevä kokemus.

Laiskimukset matkustimme parkkipaikalta ylös Ukko-Kolille funikulaarilla.

Laiskimukset matkustimme parkkipaikalta ylös Ukko-Kolille funikulaarilla.

Jos matkustaa Kolille asti, kannattaa sinne jäädä ainakin pariksi päiväksi patikoimaan. Rengasreitit ovat parhaita, kun paluupiste on sama kuin aloituspiste. Kolilta lähteekin tällainen Herajärven kierros.

Opaskylttejä ja -karttoja oli matkan varrella hyvin.

Opaskylttejä ja -karttoja oli matkan varrella hyvin.

Kävelin noin 40 kilometrin pituisen Herajärven kierroksen muutama vuosi sitten ennen juhannusta 17.–18.6. kahdessa päivässä. Jos haluaa säästää jalkojaan, voi olla kannattavampaa fiilistellä reitillä kolme päivää. Minulla oli toisena päivänä jalkapohjat tosi kipeät ja samoin hartiat, joita rinkka painoi.

Herajärven kierrosta on nyt jatkettu, ja voi kävellä 60 kilometrin pituisen lenkin. Tämä pitäisikin käydä testaamassa. Itse asiassa reittiä taidetaan nyt markkinoida kahtena rengasreittinä, pohjoisena ja eteläisenä kierroksena. Me kiersimme pohjoispään kierroksen tuolloin.

Ihan matkan alkupuolella oli tällainen lato ja niittyä, jota kai talkoilla hoidetaan.

Ihan matkan alkupuolella oli tällainen lato ja niittyä, jota kai talkoilla hoidetaan. Tämän jälkeen oli jyrkkää nousua.

Alkutekijöiksi yövyimme autossa Kolin parkkipaikalla. Aamulla kävimme ihailemassa Ukko-Kolilta maisemia ja sitten lähdimme etenemään Herajärven kierrosta. Matka oli melkoista ylös-alaskävelyä. Meillä oli Kolin kartta, mutta hyödyllisempi oli Kolilta saamamme tai olikohan se netistä tulostettu opastus reittiin, josta selvisi pysähdyspaikat ja taipaleiden kuvailut.

Ensimmäisen tauon pidimme kodassa.

Ensimmäisen tauon pidimme kodassa.

Yöksi menimme Herajärven eteläpäässä olevalle leirintäpaikalle. Ensimmäisenä vastaan tuli sauna, jonka laitoimme lämpiämään. Tuntui ihan hullulle saada kävellä yöpymään ilmaiseksi järven rannalle, jossa on sauna, jossa on valmiiksi pilkotut puut ja jossa pääsee ilmaiseksi saunomaan! Kiitos Metsähallitus.

Maailman luksuksin sauna. Joku oli kantanut kaljankin mukanaan.

Maailman luksuksin sauna. Joku oli kantanut kaljankin mukanaan. Veera nukkuu mukana rinkan päällä.

Koirastani on jäänyt niin paljon rakkaita muistoja ja tuo Kolin reissu on elänyt jutuissamme ja muisteloissamme. Veera oli koira, jolle oli tärkeää päästä iltaisin nukkumaan kunnolla. Tuolla saunalla Veera alkoi pyörimään terassilla (yritti tehdä pesän rinkkani päälle) ja kurkkimaan pukuhuoneesta sopivaa paikkaa. Sen meininki oli että ”mihin ihmeessä me mennään oikein nukkumaan?”. Tajusin viimein asian ja näytin missä teltta on. Veera oikein huojentui, että ”ai täällä me nukutaan, ihanaa!” ja jäi telttaan nukkumaan meidän ihmisten vielä fiilistellessä saunalla.

Nukkumiset jäivät kylläkin aika vähiin kesäkuisessa yössä. Joskus yöllä alkoi paleltamaan, avasin silmäni ja huomasin miehenikin olevan hereillä. Katsoin Veeraa, niin sekin katseli silmät ammollaan. Veeran tapa oli nukkua kanssani peiton alla, joten sen mielestä oli ihan luonnollista tuppautua makuupussiini sisään. Olimme aika napakasti ja tiiviisti siinä sitten makuupussin pingottaessa. Veerasta se oli varmasti vain ihanaa, kun se oli sellainen luolakoira.

Herajärven ilta saunalta.

Herajärven ilta saunalta.

Siltikään ei tullut tarpeeksi lämmin, joten menimme saunaan nukkumaan. Siellä taas oli liian kuuma. Lähdimme tarpomaan eteenpäin aikaisin. Silloin vasta huomasimme, että vain vähän saunalta eteenpäin olisi ollut laavu. Jos olisimme pystyttäneet telttamme laavun sisään (teltta oli tarpeen hyttysten takia), olisimme voineet laittaa tulet nuotioon, mikä olisi saattanut hieman lämmittää.

Nokinen kahvipannu on peruspatikointivarusteitani.

Nokinen kahvipannu on peruspatikointivarusteitani.

Patikkareissulla nuotion laitto on mielestäni se juttu. Tai että toinen laittaa sen ja itse saa nauttia savun tuoksusta, lämmöstä ja pikakahvista. Ajatus trangian kanssa kykkimisestä ei kauheasti kiehdo. Puuttomilla ja ruuhkaisilla alueilla on varmasti tarpeen, mutta nautin suuresti metsähallituksen tarjoamista klapeista.

Kolilla emme nähneet käärmeitä, joita siellä kuitenkin on. Tuon leiriytymispaikan holleilla taisi olla niistä varoituskylttikin. Muurahaisia oli tosi paljon, ja niistä Veera-rinsrenssan varpaat eivät tykänneet ja sen piti välillä aina hypätä polulta puskaan jäystämään inhoja muurahaisia pois anturoiden välistä.

Lähestyimme Kiviniemen tilaa järveltä päin.

Lähestyimme Kiviniemen tilaa järveltä päin.

Herajärven eteläpäässä leiriytymispaikan jälkeen on myös maksullinen majapaikka niille, jotka eivät halua kantaa telttaa mukanaan. Olen tuolla Kiviniemen tilalla sittemmin ollut kerran häissä ja oikein kiva vanha maalaismiljöö se on.

Yksi vanhoista maatiloista matkan varrella.

Yksi vanhoista maatiloista matkan varrella.

Reitti ei ole pelkkää metsää, kallioita ja järvimaisemia. Matkalla on entisöityä ihmisen muokkaamaa perinnemaisemaa ja vanhoja tiloja. Minä saan tällaisista patikkamatkoista enemmän irti, kun mukana on kartta ja tuloste siitä, mitä matkan varrella on. Sama juttu on ulkomaan reissuillakin, joille en lähde ilman matkaopaskirjaa.

Kolin reissulla opin ainakin yhden uuden sanan, ryläyksen, joka on jonkinlainen kiviputous. Ryläyksiä bongatessa sittemmin olen tuntenut itsen kunnon eräilijäksi, jolla on termit hallussa…

Koli.fi >>

Herajärven kierros >>

Kolin kansallismaisema.

Kolin kansallismaisema.

Kolilla.

Kolilla.

Veera näköalapaikalla.

Veera näköalapaikalla.

Nuotio ihanine savuineen valmiina tuottamaan meille piristävää pikakahvia.

Nuotio ihanine savuineen valmiina tuottamaan meille piristävää pikakahvia.

Kesäkuussa yhtäkkiä luonto on kovasti vehreä.

Kesäkuussa yhtäkkiä luonto on kovasti vehreä.

Pitkospuita oli matkalla, niitä on aina kiehtova kävellä suomaisemissa.

Pitkospuita oli matkalla, niitä on aina kiehtova kävellä suomaisemissa.

Mainokset

9 comments on “Koli ja Herajärven kierros

  1. Tiina
    8.6.2013

    Ihana patikointikoira 🙂 Hauska nähdä sama reitti toisen aistein ja kuvin koettuna. Kun viime kesänä tuli itsekin käveltyä myös Herajärven pohjoispäänkierros ympäri. Ihanaa, että näinkin Eteläisestä Suomesta löytyy paikka, jossa pääsee ihailemaan maisemia hieman korkeammalta.

  2. Luinkin joskus aiemmin juttusi http://kinttupolulla.blogspot.com/2013/03/kolin-luonnonpuisto-tuleva-kesa-on-jo.html ja siellähän se sama sauna näytti olevan lämpiämässä 🙂 Tällaisena myöhäisheränneenä aloitin tutustumisen suomalaisiin patikointikohteisiin juurikin Kolilta.

  3. Päivitysilmoitus: Haltian luontokeskuksen tiedontarjonta on vähäistä | reissausta ja ruokaa

  4. Päivitysilmoitus: Reissausta ja ruokaa -blogi 2 v! | reissausta ja ruokaa

  5. Päivitysilmoitus: Petkeljärven kansallispuisto Pohjois-Karjalassa | reissausta ja ruokaa

  6. Päivitysilmoitus: Blogin juttuja luettu 200.000 kertaa | reissausta ja ruokaa

  7. Jaana
    30.9.2015

    Hienot maisemat ja ihana koira 🙂
    Olisi suunnitelmissa mennä ensi kesäkuussa kiertämään se 60 km Herajärven kierros koiran kanssa. Olin ajatellut sitä tälle syksylle, mutta kaverin toiveesta tehtiinkin Hetta-Pallas vaellus. Oliko tuolla Kolilla kesäkuussa paljon ruuhkaa taukopaikoilla? Minkälaista maasto oli kulkea koiran kanssa? Lapissa tunturien kivikot kävi tassuille. Tuliko vastaan paljon irtokoiria? Irtokoirat on meille aina ylimääräinen stressin aihe, koska koirani pelkää niitä.

    • Olisi kyllä kiva tuonne taas päästä ja joku koira mukana. Tuolloin kesäkuussa ei taukopaikoilla tainnut olla kertaakaan ketään muita ja vastaan tuli varmaan alle 10 ihmistä. Maasto oli hyvää koiran kanssa kävellessä (muurahaisia lukuun ottamatta), oli semmoisia multaisia polkuja ja kalliot olivat yleensä sileitä. Irtokoiria taisi olla yksi yhdessä kohtaa kun oli tie, jotkut paikalliset taisivat käydä lyhyemmällä kävelyllä koiransa kanssa. Muista tämmöisen koska oma koirani ei oikein tykännyt myöskään yhtäkkiä jostain ilmestyvistä vieraista koirista. Minuakin aina stressasi vapaana liikkuvat koirat, etenkin jos tulivat koiraani katsomaan – minun hihnassa oleva koirani suuttui niille ja pelkäsin tappeluita.

  8. Päivitysilmoitus: Isojärven kansallispuisto Keski-Suomessa | reissausta ja ruokaa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: