reissausta ja ruokaa

Matkakohdetietoa, reppureissuelämää ja vegaaniruokaa. Irtiottaja Thaimaassa. Eläinsuojelutyötä.

Brysselin ilmiöitä ja antia

Brysselissä katukyltit ovat ranskaksi ja flaamiksi eli hollanniksi. Tässä lukee ensin ranskaksi Rue Haute ja sitten flaamiksi Hoog Straat.

Brysselissä katukyltit ovat ranskaksi ja flaamiksi eli hollanniksi. Tässä lukee ensin ranskaksi Rue Haute ja sitten flaamiksi Hoog Straat. Joskus katujen nimet menevät kätevästi yhteen, jolloin kuvitteellisen Lontoon kadun nimi olisi esimerkiksi Rue Londres Straat.

En ole ajatellut Belgiaa samalla tavalla kuin Saksaa, Ranskaa, Iso-Britanniaa tai Hollantia. Belgia on ollut jonkin sorti väliinputoajamaa ajatuksissani. Eikä Brysseli tosiaankaan ole mielestäni Euroopan pääkaupunki, jona pidän Lontoota (vaikka eipä aina muutenkaan pääkaupungit ole niitä isoimpia ja mielenkiintoisimpia, mieti esim. Australiaa ja Yhdysvaltoja).

Mutta nyt voisin kuvitella asuvani Brysselissä, jos olisi jokin hyvä syy asua nimenomaan siellä, ja jos talvi ei ole siellä kamalan kylmä ja asunnot huonosti eristettyjä. Tällä reissulla ylejään mietitytti, miksi ihmeessä minä siellä Suomessa kykkisin. Muu Eurooppa on niin täynnä mielenkiintoisia, kauniita, historiallisia ja eläväisiä kaupunkeja.

Söpöjä vanhoja maalaistaloja, jotka ovat jääneet Brysselissä erään puiston sisään.

Söpöjä vanhoja maalaistaloja, jotka ovat jääneet Brysselissä erään puiston sisään.

Belgian luulisi olevan minulle tuttu, koska 90-luvulla kävin siellä reilatessa. Ensimmäisellä kerralla ihastuin Gentin kaupunkiin, jonne osuimme Gentse Feesten -kaupunkifestareiden aikaan. Belgiassa oli myös sellaista liikehdintää, josta silloin pidin, eli hardcore-bändejä ja keikkoja. Kävin muutamilla keikoilla syrjäisillä nuorisotaloilla ties missä päin Belgiaa. Sijainti ei ollut silloin tärkeää, vaan keikat. Mistähän lippulappusista silloin keräsinkään tietoa, tyyliin Hollannissa ollessani jossain oli lähimaiden keikoista ja muista tapahtumista lentolehtisiä ja niiden perässä sitten menin. Netissä oli silloin paljon vähemmän tietoa.

Belgialaisia ilmiöitä: kylpyhuoneet ja roskikset

Kaksi lavuaaria.

Kaksi lavuaaria.

Belgialaisissa kylppäreissä on usein kaksi lavuaaria. Olen kyllä jossain lehtien sisustusjutuissa nähnyt tuota ilmiötä ja ajatellut sen olevan huvittavaa luksustelua. Jos kylppärissä riittää ylimääräistä tilaa, niin ehkä kahdelle saman kylppärin käyttäjälle halutaan laittaa omat lavuaarit. Vähän niin kuin askel sinne päin, kun Jenkkilässä taidetaan ajatella, että makuuhuoneiden yhteydessä pitäisi olla omat kylppärit. Tai edes vanhemmilla omansa ja lapsilla jaettu kylppäri makuuhuoneidensa välissä (niin kuin lapsuuteni Beverly Hills 90210 -sarjassa teinit yövieraineen kohtasivat aina kylppärissä…).

Roskis brysseliläisellä metroasemalla.

Roskis brysseliläisellä metroasemalla.

Belgiassa, ja myöhemmin tämän matkan aikana myös Ranskassa ja Italiassa, kiinnitin huomiota roskiksiin, joita on kaduilla, puistoissa ja asemilla. Niissä riittää, että on yksinkertainen metallinen, vaikka ihan ruosteinenkin, pidike isolle muovipussille. Siitä pussi on helppo ottaa ja vaihtaa. Parhaimmillaan pussit ovat läpinäkyviä, jolloin esimerkiksi pullonkerääjät voivat nähdä sisällön ulkoapäin.

Mielestäni noissa roskapusseissa konkretisoituivat jotkin asiat, jotka minua Suomessa suuresti ärsyttävät. Suomessa mielestäni sliipataan ihan turhaan. Onko niin, että suuri yleisö haluaa Suomen julkisten tilojen olevan ihan tiptop kunnossa ja roskat piilossa? Milloin tämä on alkanut? Brysselin katukivet saattavat olla paikoin irti, Suomessa tällaiset epätäydellisyydet aiheuttavat jotenkin hirveästi tuohtumusta ja toimenpiteitä. Muutenkin Brysselissä on kotoisaa nukkavieruisuutta, jonka vastine Suomessa on kolkkous ja ilmeettömyys. Arvelen olevan turhan kallista ylläpitää sellaista yhteiskuntaa, jossa hankitaan kaatopaikalle meneviä designroskiksia ja jätetään rempalle sliipatun pinnan alla olevia tärkeämpiä asioita (puhun nyt vaikkapa Helsingin hammashoidon surkeasta tilasta).

Reissun muut jutut >>

Kun ensimmäisen kerran kävin Brysselin ruokakaduilla, olivat ne mielestäni epämiellyttäviä ja epäilyttäviä sisäänheittäjineen. Matkaopaskirjasta luin, että nämä Brysselin paraatipaikoilla sijaitsevat ravintolat eivät tosiaankaan kuulu maan parhaimmistoon.

Kun ensimmäisen kerran kävin Brysselin keskustan ruokakaduilla, olivat ne mielestäni epämiellyttäviä ja epäilyttäviä sisäänheittäjineen. Matkaopaskirjasta luin, että nämä Brysselin paraatipaikoilla sijaitsevat ravintolat eivät tosiaankaan kuulu maan parhaimmistoon.

Kaikkialla muualla maailmassa kuin Suomessa, jopa Norjan Oslossa,on ulkona houkuttelevia vihannes- ja hedelmäkojuja, näin myös Belgiassa. Suomessa näitä on vain toreilla, hyvin harvoin kauppojen edessä, koska meillä kaupat olevat ketjuliikkeiden kauppoja, joiden konseptiin tällainen ei kuulu.

Kaikkialla muualla maailmassa kuin Suomessa, jopa Norjan Oslossa, on ulkona kaduilla houkuttelevia vihannes- ja hedelmäkojuja, näin myös Belgiassa. Suomessa näitä on vain toreilla, hyvin harvoin kauppojen edessä, koska meillä kaupat olevat ketjuliikkeiden kauppoja, joiden konseptiin tällainen ei kuulu. Lämpötilat sallisivat kyllä tällaisen useampana kuukautena vuodessa.

Europarlamenttirakennuksilla oli siellä käydessäni tavallista hiljaisempaa, koska oli oli Strasbourg-viikko.

Europarlamenttirakennuksilla oli siellä käydessäni tavallista hiljaisempaa, koska oli Strasbourg-viikko.

Manneken pissistä aina sanotaan sen olevan yllättävän pieni patsas, ja sitähän se on.

Manneken pissistä aina sanotaan sen olevan yllättävän pieni patsas, ja sitähän se on.

Vohvelikojuja Brysselin keskustassa. Vohvelit olivat yleinen näky turistien ja paikallisten käsissä.

Vohvelikojuja Brysselin keskustassa. Vohvelit olivat yleinen näky turistien ja paikallisten käsissä.

Grand Place on Brysselin keskusaukio, mutta käytännössä siellä taitaa liikkua eniten vain turisteja.

Grand Place on Brysselin keskusaukio, mutta käytännössä siellä taitaa liikkua eniten vain turisteja. Rakennukset ovat kyllä upeita, joten kannattaa siellä käydä ihastelemassa.

Turisteja Grand Placella.

Turisteja Grand Placella.

Tinttiä olen lukenut lapsena, mutta Mikki Hiiren tapaan se on vakava ja tylsä hahmo. Stockelin metroasemalla oli Tintti-taidetta.

Tinttiä olen lukenut lapsena, mutta Mikki Hiiren tapaan se on vakava ja tylsä hahmo. Sivuhenkilöt ovat kylläkin värikkäämpiä. Stockelin metroasemalla oli Tintti-taidetta.

Sarjakuvaseinä sarjakuvakaupunki Brysselissä.

Sarjakuvaseinä sarjakuvakaupunki Brysselissä.

Advertisements

One comment on “Brysselin ilmiöitä ja antia

  1. Päivitysilmoitus: Brysselin paloja: tekemistä, näkemistä ja ruokaa | reissausta ja ruokaa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: