reissausta ja ruokaa

Matkakohdetietoa, reppureissuelämää ja vegaaniruokaa. Irtiottaja Thaimaassa. Eläinsuojelutyötä.

Havaintoja pariisilaisista

Île de la Citélle johtavan sillan kaiteet olivat aivan täynnä rakkauslukkoja.

Île de la Citélle johtavan sillan kaiteet olivat aivan täynnä rakkauslukkoja.

Eikö jo sanasta Pariisi tule vahvasti mieleen kaikenlaista? Ranskan kielen pulputus ja solkotus, laihat pariisilaisnaiset helmikaulanauhoissaan ja itsevarma asenne. Eniten Pariisista ja Ranskasta minulle tulee mieleen valtava määrä puhetta. Ehkä se johtuu siitä epätoivosta, kun ranskaa opiskellessani en silti siitä lorinasta ja lurinasta oppinut saamaan mitään selvää. Tuntuu siltä, että ranskalaiset tahallaan puhuvat kieltään epäselvästi, niin kuin heitä ei kiinnostaisi se, saako vastapuoli mitään selvää heidän jutuistaan… Tässä ajatuksessani ei tietenkään ole mitään järkeä. Se on sellaista stereotypiaa, että ranskalaiset olisivat sellaisia, joita ei paljoa kiinnosta.

torni kadun päässäJa heitähän kiinnostaa kaikki paljon, koska puhua solisevat niin kovasti ja kiihkeästi (mutta eivät niin kovasti kuin italialaiset!). En tiedä johtuuko omista ennakkoluuloistani, vai onko tämä ihmisten käyttäytyminen Pariisissa tosiaan niin erilaista kuin Brysselissä, jossa myös puhuttiin ranskaa, mutta käyttäytyminen oli saksalaisen ”normaalia”? Luulin aloittavani ihmisten tarkkailun vasta Italiassa, mutta kyyläämiseni alkoi jo nyt Ranskassa.

Turistien täyttämä katu Île Saint Louisella.

Turistien täyttämä katu Île Saint Louisella.

En ole nähnyt vielä yhtään helmikaulanauhaa ja vastaantulijoista on vaikea tietää, ovatko he pariisilaisia vai turisteja. Kadut täyttyvät samojen vaateketjujen liikkeistä kuin mitä kaikissa tämän matkan kaupungeissa on ollut: H&M, Zara, Mango… Kuvittelin luikertelevani hyvin pariisilaiseen massaan laittamalla päälleni Brysselistä japanilaisliikkestä ostamani (niin, ostolakkolainen osti) värikkään mekon. Eip, Pariisin kadut ovat täynnä yksiväristä vaatetta: mustaa, beigeä, farkkuja… En uppoa massaan ja olen ehkä hienommin pukeutunut kuin muut shortseihin ja t-paitoihin sonnustautuneet ihmiset. Tai vain kummallisen näköinen.

Kai se antaa itsevarmuutta, kun asuu koko maailman ihailemassa Pariisissa ja on pariisilainen.

Kai se antaa itsevarmuutta, jos on pariisilainen koko maailman ihailemassa Pariisissa.

Entäs alussa mainitsemani itsevarma asenne? Sanoisin ihmisten vaikuttavan rennoilta ja se on itsevarmaa. Mutta täällä taitaa olla sellainen oma tapansa olla rento, mutta silti tehokas, onhan Ranskassa tietääkseni tiukkoja kouluja ja kaikenlaista vanhoillisuutta. Ehkä se on sellaista omapäisyyttä, että voi itse valita, kenen sanomisista ja mielipiteistä välittää. Puhetta on niin paljon, niin siitä on pakko osata suodattaa kaikenlainen itseä miellyttämätön pois. Sellaisesta pidän, en ihan sopeudu Suomessa sellaiseen ylenpalttiseen sanojen valikoimiseen. Ei se ole niin tarkkaa, mitä suustaan ulos päästää.

Reissun muut jutut >>

Erkkereitä Pariisissa.

Erkkereitä Pariisissa.

Rujo yksityiskohta Notre Damen katedraalista.

Rujo yksityiskohta Notre Damen katedraalista.

Mainokset

2 comments on “Havaintoja pariisilaisista

  1. Olen juuri toista päivää Italian Pompeissa leirintäalueella, jossa suurin osa porukasta vaikuttaa olevan ranskalaisia teinejä. Täytyy sanoa, että puhetta ja ääntä riittää… Mutta juopotteluhalujen sijaan vain polttavat kuin korsteenit, se kun on kai Ranskassa laillista 16 v täyttäneille.

  2. Aurore
    2.9.2013

    Hieno tuo Notre Damen yksityiskohta! En ole koskaan huomannut… Ensi kerralla täytyy pitää silmät taas paremmin auki!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: