reissausta ja ruokaa

Matkakohdetietoa, reppureissuelämää ja vegaaniruokaa. Irtiottaja Thaimaassa. Eläinsuojelutyötä.

Italiassa ja Ranskassa otetaan koirienkin kanssa lungisti

Bozo oli leirintäalueen koira, josta kaikki tykkäsivät Pompeijissa. Jos joku ei tykännyt, älliä oli silti sen verran ettei sitä näyttänyt.

Bozo oli leirintäalueen koira, josta kaikki tykkäsivät Pompeijissa. Jos joku ei tykännyt, niin viisaasti ei sitä ainakaan näyttänyt.

Italiassa ja Ranskassa minut yllätti, miten niissä näköjään suhtaudutaan koiriin paremmin kuin Suomessa. Vanhastaanhan minulla on ollut käsitys, että mitä etelämmäksi mennään, sitä huonommin koiria kohdellaan. Ei näyttänyt pitävän paikkansa. Koirat olivat yleensä tervetulleita kaikkialle ja ihmiset istuivat kahviloissa koiriensa kanssa.

Pompeijin raunioiden lipunmyyntitiskien luona ja viereisen lähijuna-aseman liepeillä viihtyvä söpö nakkikoira.

Pompeijin raunioiden lipunmyyntitiskien luona ja viereisen lähijuna-aseman liepeillä viihtyvä söpö nakkikoira.

Pariisin metrossa kiinnitin huomiota, miten eräskin rouva tuli kyytiin koiransa kanssa ja koira asettautui vieressä istuvan ihmisen jalkojen taakse ihan kuin ei mitään. Suomessa rouva olisi komennellut koiraansa sieltä pois ja anteeksipyydellyt vieressä istujalta. Semmoinen aiheuttaa nihkeää tunnelmaa, kun ihan turhaan ohjaillaan koiraa ja oletetaan sen olevan häiriöksi, vaikkei näin ole. Ikään kuin metrossa istujan ympärillä olisi näkymätön laatikko, jonka alueelle ei koirakaan saa astua. Pariisissa vain oltiin ja annettiin koiran olla. Vieressä istuvan mielestä se oli ihan normaali juttu, samoin kaikkien muidenkin.

Pompeijin pienessä huvipuistossa majaili lihavia koiria.

Pompeijin pienessä huvipuistossa majaili lihavia koiria.

Italian Pompeijissa oli kulkukoiria, joiden näimme päivästä toiseen hengailevan melko samoilla paikoilla. Kulkukoiriksi mielletään usein anonyymit koirat, jotka vaeltavat kaupungin liepeillä. Usein tilanne on kuitenkin se, että ne elelevät pienillä, omilla alueillaan. Tällä alueella asuvat, työskentelevät tai muuten vain liikuskelevat ihmiset tunnistavat nämä aina samoilla huudeilla olevat koirat. Ainakin Pompeijissa niitä varmasti monet syöttivät, koska siellä oli lukuisia sairaalloisen lihavia kulkukoiria. Muutama lihavin majaili pienessä lasten huvipuistossa ihan lähellä jonkinlaista valvontakoppia. Siinä saivat olla ja siellä oli niille vesikuppikin. Ja usein näin ihmisten kaupungilla ohimennen taputtelevan näitä koiria. Niihin näytettiin suhtautuvan osana kaupunkia ja sen hahmovalikoimaa.

Pompeijin raunioilla löhöili koiria. Vieressä on kyltti, jossa neuvotaan oman turvallisuuden vuoksi olla lähestymättä näitä kulkukoiria. Sikäli se onkin totta, koska aina pitää lähestyä vierasta koiraa kutsumalla se luokseen eikä mennä itse rapsuttelemaan ilman koiran omaa tahtoa.

Pompeijin raunioilla löhöili koiria. Vieressä on kyltti, jossa neuvotaan oman turvallisuuden vuoksi olla lähestymättä näitä kulkukoiria. Sikäli se onkin totta, koska aina pitää lähestyä vierasta koiraa kutsumalla se luokseen eikä mennä itse rapsuttelemaan ilman koiran omaa tahtoa.

Pompeijin leirintäalueella oli mainio labradorinnoutaja Bozo (tai Bocho tms.). Hän oli suurimmaksi osaksi aikaa vapaana alueella, kävi ihmisten luona ja sai aina rapsutuksia. Välillä kyttäsi hetken ruokaa ja nukkui matkailuautojen alla. Kerran se pissasi viereisten ranskalaisten auton renkaalle. Suomessa se olisi aiheuttanut huutoa koiralle ja sen hätistämistä vihaisesti pois. Ranskalaiset vain sanoivat että voi oho, ja siinä se. Voi vain kysyä, kummalla tyylillä saavutetaan mukavempi päivä leirintäalueella?

Mietin, että voisiko toisinaan vihamielinen suhtautuminen koiriin Suomessa johtua siitä, että Suomessa edelleen kovin monet koirat on hankittu metsästystarkoituksessa. Siitä voi johtua monien ihmisten asenteet, ettei koirilla olisi oikeutta olla ihmisten joukossa. Näiden ihmisten mielestä ainoita tapoja olla koira on olla pihalla aitauksessa tai juoksuhihnassa ja mennä syksyisin metsälle omistajiensa kanssa. Mutta suurimmassa osassa muuta maailmaa koirat kulkevat vapaina. Onnellisimpia mahdollisia koiria mielestäni ovat biitsikoirat, jotka saavat ihmisiltä ruokaa, välillä rapsutuksia, saavat mennä miten lystää, eivätkä autot ole vaarana, koska autotiet ovat kauempana. Koirien vapaana liikkuminen Keski-Euroopan tapaan ei Suomessa tietenkään äkkiseltään onnistuisi.

Yksi monista huvipuistossa oleskelevista koirista.

Yksi monista Pompeijin lasten huvipuistossa oleskelevista koirista.

Kun minulla oli vielä koira, niin minusta oli kauhean ikävää, kun kanssaihmisistä ei voinut tietää ovatko he arvaamattoman koiravihamielisiä vai eivät. Jos vaikka jonotin koirani kanssa jonnekin ja se halusi haistella jotakuta, täytyi minun vetää koirani pois jo siitä syystä, että kanssaihmiseni saattaisi olla jonkinsortin raivotautinen. Mutta useimmiten syynä oli tämä kulttuuri, jossa koirat (eivätkä oikein ihmisetkään) eivät saa tulla hetkeksi lähelle, koska sellainen saatetaan kokea häiriöksi. Oikeasti enemmän häiriöksi ovat sellaiset ihmiset, jollaisten mielestä kaikki häiritsee heitä ja jotka ovat valmiita sen näyttämään. Eli kyse ei ole pelkästään koirista, vaan myös suhtautumisesta muihin ihmisiinkin.

Lue muut juttuni matkoilla tapaamistani koirista >>

Lue myös: Robert´s Coffee ei enää niin koiravihamielinen >>

Koirapatsas Belgian Bruggessä. Belgiassakin pystyi aistimaan rennomman suhtautumisen koiriin.

Koirapatsas Belgian Bruggessä. Belgiassakin pystyi aistimaan rennomman suhtautumisen koiriin.

Soittaja ja koira Vernazzassa ylös menevien rappujen varrella. Mies soitti ihan miten sattuu, mutta meininki oli hyvä.

Suhtaudun erittäin kielteisesti siihen, kun maailmalla kerjätään koirien kanssa. Aina ei vain ihan voi tietää tilannetta. Joskus kulkuri ja koira ovat oikeasti kumppanit, joskus koira on tuotu paikalle vain sympatiakolikkojen kerääjäksi. Tässä kuvan tapauksessa Italian Vernazzassa ei ollut kyseessä kaupungin katu ja veikkaan ja toivon, että tämä on vain papan ja koiran yhteinen päiväpuuha.

Helteessä reporanka valtava saksanpaimenkoira Pompeijilaisessa huvipuistossa.

Helteessä reporanka valtava saksanpaimenkoira Pompeijilaisessa huvipuistossa.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: