reissausta ja ruokaa

Matkakohdetietoa, reppureissuelämää ja vegaaniruokaa. Irtiottaja Thaimaassa. Eläinsuojelutyötä.

Miksi kasvissyöjä ei ”hellitä” reissussa?

Arawyn feikkilihat. Aika rasvaista ja suolaista oli tarjonnan tämä puoli.

Lihanoloista kasvisruokaa eli feikkilihaa bangkokilaisessa kasvisravintolassa. Tällaisia mutustellessa ihmettelen miksi joku syö viereisessä kojussa lihaa kun näitäkin olisi tarjolla.

Jotkut varmaan ihmettelevät miksi pitää reissuillakin olla vegaani ja olla kokeilematta kaikkea mitä katukojut myyvät tai joku on valmis turistille maistattamaan. Ehkä jotkut kotioloissa johdonmukaista kasvissyöjäelämää viettävät saattavatkin ”hellittää” ulkomailla. He ovat itse kasvissyöntinsä valinneet ja voivat tehdä mitä haluavat.

Kun liha ei ole ruokaa ulkomaillakaan

Minun ei tee yhtään mieli hellittää, joten miksi niin tekisin matkoillakaan? Minulla menee ruokahalu, jos arvelen jossain ruoassa olevan lihaa tai kalaa. Liha ei ole minun ravintoani. Minulle tulee samanlainen olo kuin kelle tahansa tulisi jos saisi kuulla kokin ehkä sylkeneen ruokaan.

Vaikka oikeastaan liha ei ällötä minua, vaan eräällä tavalla kauhistuttaa (en kuitenkaan kauhistele naapurisyöjän annoksia tms. koska olen turtunut), koska en halua ketään eläintä tapettavan tai kaltoin kohdeltavan minua varten. En Suomessa enkä ulkomaillakaan enkä ollakseni kenellekään ihmiselle mieliksi. Jos saisin eteeni liharuoan, tulisi paha mieli että näin on päässyt käymään ja palauttaisin annoksen. Onneksi tällaista pääsee reissuissakin tapahtumaan vain harvoin.

Eikö kaikilla possuilla kuuluisi olla oikeus touhuta tällä tavalla? Kuva Tongan Ha´apailta.

Possut eivät ole ihmisen ruokaa.

Sillä että ”liha ei ole minun ravintoani” tarkoitan sitä, että kuolleet eläimet eivät ole minulle ruokaa, jota voisi laittaa suuhun ja maistella. Se on samalla tavalla epäruokaa kuin hammastahnatuubin sisältö tai hammastikut. Ne olisi teknisesti mahdollista laittaa suusta alas ja jotenkin ne sulaisivatkin, mutta ei niitä kuulu syödä.

Samoin ruokahaluni menee, jos epäilen ruoassa olevan maitoa tai munia, vaikkakin näiden kohdalla vähemmän mm. koska näitä aineksia en ruoista aina ollenkaan havaitse. Tunnetasolla on eri asia suoraan syödä jotain eläintä kuin niiden tuotosta. Vaikka tuotosten takia eläimiä on kuitenkin yleensä kohdeltu huonosti ja lopulta tapettu vanhennuttuaan huonosti tuottavina.

Kun kasvissyönti ei tunnu kieltäytymykseltä

Eli lomallakaan ei tee mieli ”hellittää”, kun ei ole mitään mistä haluaisi hellittää. Tunne ei olisi yhtään samanlainen ”olen pettynyt itseeni” kuin jos sortuisi kakkuun laihdutuskuurilla. Kasvissyönti ei ole kuuri. Se ei tunnu siltä että en salli itselleni jotain. Juuri tähän itseltään kieltämisen olettamukseen törmään, vaikka nykyään harvoin joudunkaan sellaisiin keskusteluihin.

Lehmät Mumbain kadulla kaiken hälinän keskellä.

Kasvissyönnissä on kyse lehmistä ja muista eläimistä.

Kyse kun ei ole minusta ja mitä teen itselleni tai olen ”luvannut” itselleni, vaan eläimistä ja mitä minä ja muut ihmiset teemme niille. Jotkut ihmiset kysyvät ”saatko syödä sitä ja tätä”. Vastaan yleensä että ”minähän saan syödä mitä vain, mutten halua”.

Tiedän joidenkin kasvissyöjien tuntevan vähän eri tavoin varsinkin ensimmäisinä vuosina. Jos lihan syömisestä on kulunut vasta vähän aikaa, ei se ehkä ole muuttunut vielä ”epäruoaksi”. Kaikille se ei ehkä muutu sellaiseksi koskaan. Muutenhan kukaan ei lopettaisi kasvissyöntiä kerran siihen ryhdyttyään. Sillä kyllähän ”kiellettyä” himoitsee, jos sitä kuitenkin haluaa. Makujen kaipaamisen takia on hyvä, että aikalailla kaikkea saa nykyään vegaanisena: feikkilihaa, soijajugurtteja jne.

Kuvassa

Kasvissyöjät eivät välttämättä koe jäävänsä yhtään mistään paitsi.

Kukaan tai minä itse en ole kieltänyt itseltäni minkään syömistä. Kaikenlaiset muut laihtumiseen tai terveelliseen elämään liittyvät touhuni ovat aina kariutuneet, mutta kasvissyönti ei koskaan. Jos yritän välttää turhien hiilareiden syömistä tai kaloripitoista ruokaa, on siinä kyse minulle ihan eri asiasta kuin kasvissyönnissä. Vähän sama kuin lyönkö itseäni tai teenkö pahaa muille. Itseäni voin vahingoittaa syömällä lisäaineita (mutta aika lievästi koen itseäni niillä vahingoittavani…) ja muuta itselleni huonoa, mutta en halua vahingoittaa eläimiä aiheuttamalla kysyntää sikojen ahtamiselle tehonavetoihin.

Jos joku vielä ajattelee, että reissussa kuuluu syödä kuten paikalliset, niin kyllähän minä niin teenkin. Maailmassa ei varmaankaan ole kolkkaa, jossa ei joskus olisi kasvissyöjiä ollut. Miksi ihmeessä yrittäisin ruokavaliollani sopeutua paikallisiin lihansyöjiin kasvissyöjien sijaan?

Lihansyöjä ei ole paras arvioimaan kasvisruokatarjontaa

Kasvisburgeri Brysselin Place van Meenen -torilla. Pyysin sen ilman juustosiivua. Se näytti hyvältä, mutta maku ei ollut kummoinen.

Lihansyöjät eivät kulje silmät auki bongaten joka puolella sanoja ”vege”ja ”soy”.

Voisin kuvitella monien lihansyöjien pitävän kasvisruoan saamista ulkomailla todella hankalana juttuna. Koska heillä ei ole kokemusta, on kasvissyöjien usein turha kuunnella heidän neuvojaan ruokailun suhteen. Eivät lihansyöjät skannaa ympäristöään ulkomailla sillä silmällä näkyykö siellä kasvisravintoloita tai onko hyllyillä soijatuotteita. Eiväthän he yleensä tunne kotikaupunkinsakaan kasvistarjontaa.

Itselleni on kehittynyt aika ilmiömäinen kyky bongata vegaaniruokaa. Ja siinä missä jotkut etsivät ravintolasuosituksia netistä ja opaskirjoista, minä katson ne Happy Cowsta.

Samantapaisia muita juttujani:
Oikeaa possujen elämää näkee vain ulkomailla >>

Animalian kasvissyönti ulkomailla -vinkit >>

Advertisements

11 comments on “Miksi kasvissyöjä ei ”hellitä” reissussa?

  1. Huvittavaa, kun jotkut kokevat, että kasvissyöjä jää jostain paitsi kun ei ota lautaselleen lihaa. Eläintuotteet eivät kuulu kasvissyöjän ruokavalioon ja lihansyönti on vähän sama kuin pureskelisi kengänpohjaa, ja sen päälle vielä epäeettistä toimintaa (tulee huono mieli)!

    Se on toki totta, että välillä on vaikea löytää syötävää, kun melkein kaikkeen on tungettu eläintuotteita. Siinä tilanteessa tuntuu epäreilulta ettei yksinkertaistakaan vegaaniateriaa/tuotetta ole tarjolla!
    Kerran jouduin noukkimaan pikkuruisia kaloja pois ruokalautaseltani Malesiassa, kun luulin ruokaa ostaessani sitä kasvisversioksi. Meni vähän ruokahalu, mutta en halunnut loukata pienen kylän ravintolanpitäjiä ja yritin syödä lautaselta kaiken mitä pystyin…Muuta olisi tuskin ollutkaan paikassa tarjolla, paitsi pelkkää riisiä. Olisin tosin mieluummin syönyt pelkkää riisiä, kuin noukkinut kaloja pois, jos olisin tiennyt….

    Muutoksen vaatiminen on kuitenkin tärkeää, jotta kasvissyöjille löytyisi yhä enemmän tarjontaa tulevaisuudessa. Yleinen vallitseva näkemys (esim. lihansyönti) kun koskaan on se ainut oikea tapa elää 🙂

  2. Teea
    26.12.2013

    Hyvä teksti! Sama idea pätee moneen muuhunkin asiaan elämässä :).

    Onhan se kummallista että ihminen, joka on valinnut tietynlaisen tien elämässään (oli se sitten kasvissyönti, alkoholittomuus, hetero-/homoseksuaalisuus tai mitä tahansa) jäisi mukamas vaille jotakin kun ei missään tilanteessa ”lipsu” tavastaan elää. Varsinkaan en ymmärrä miksi ihmisen pitäisi niin tehdä kun kyseessä on eettiset tai ekologiset arvot, jotka koskettavat muitakin kuin vain omaa napaa.

    Henk. kohtaisesti olen kokenut, että kasvisruokaa on ollut melko helposti tarjolla kun pitää silmänsä avoinna, mutta en ole vielä niin monessa paikassa matkustellut kasvisruokaa silmällä pitäen (vähensin lihan syöntiä radikaalisti vasta 1-1,5 vuotta sitten enkä siis ole 100% kasvissyöjä ainakaan vielä), että voisin mitään tarkkaa asiasta sanoa (ja itsehän syön myös välillä lihaa silloinkin kun kasvisruokaa olisi tarjolla, joten en tosiaan ole paras ihminen sitä arvioimaankaan).

    Kieli-/kulttuuriongelma voi kylläkin tulla vastaan, muutama samantyylinen kokemus on Malesiasta kuin Tiinalla. Eräänkin kerran tilasimme kasvisruokaa ja luulimme tulevamme ymmärretyksi kun painotimme muutamaan kertaan malaijiksi eläintä ja kananmunaa päätämme puistellen ja ei-sanaa hokien, mutta keiton seasta löytyi lopulta kalaa ja muita mereneläviä.

  3. K
    27.12.2013

    Kiitos loistavasta tekstistä! Ihanaa, miten joku osaa pukea sanoiksi ne fiilikset ja ajatukset, joita käyn läpi aina kun tulee puhetta esimerkiksi kasvissyönnin oletetusta rajoittavuudesta. Minusta on yksinomaan vapauttavaa, ettei minun tarvitse syödä epäeettiseksi kokemiani (=eläinperäisiä) tuotteita vain sen takia, että suurin osa tekee niin.

    Kiitos muutenkin loistavasta blogista, näitä postauksia lukee aina mielellään!

  4. Kiitoksia ihanista ja fiksuista palautteista 🙂 Ajatus tuohon postaukseen lähti kuvitteellisesta tahosta, joka mahdollisesti pitäisi huonona matkaamisena sellaista, ettei laita suuhunsa sitä mitä on tarjolla. Yhden tuon suuntaisen tekstin muistelen lukeneeni jostain, mutta kuvittelen sellaista asennetta löytyvän.

    Mutta kuten Suomessakaan, niin ulkomaillakaan en pyri sopeutumaan valtaväestön elintapoihin. Ei Suomeen vaihto-oppilaaksi tai töihin tulevan intialaisen kasvissyöjäkään tarvitse valita suomalaista valtakulttuuria, mitä sekään nyt ikinä onkaan. Jos päätän jäädä vaikka Bangkokiin asumaan, niin etsin täältäkin omanlaiseni ihmiset seurakseni ja ruokakulttuuriin tutustuttajksi.

  5. Anna Kallio
    30.12.2013

    Kasvissyönti on minulle vakaumuksen asia (liittyen pyrkimykseeni kunnioittaa elämää – muidenkin kuin vain oman lajini edustajien elämää -> अहिंसा ), ja kukapa vakaumuksestaan luopuisi lomien ajaksi tai reissussa ollessaan?

    Kiitos hyvästä kirjoituksesta ja onnellista vuotta 2014!

    • Juu, vakaumuksesta voisin puhua omassa tapauksessanikin, kyse ei ole pelkästään käytännön asioista eli ”olemalla kasvissyöjä kulutan vähemmän luonnonvaroja ja vähemmän eläimiä kuolee”. Hyvää uutta vuotta myös!

  6. Anne
    3.1.2014

    ”Jos joku vielä ajattelee, että reissussa kuuluu syödä kuten paikalliset, niin kyllähän minä niin teenkin. Maailmassa ei varmaankaan ole kolkkaa, jossa ei joskus olisi kasvissyöjiä ollut”

    No näinpä! Itse syön myös lihaa, mutta esim. Intiassa ja Nepalissa reissatessani yhteensä 3kk pidättäydyin kasvisruoassa. Pari kertaa käytiin kanahampparilla Intiassa (luonnollisesti siellähän ei naudanlihapihvejä tarjoilla), mutta muuten mentiin kasvislinjalla eikä se mikään ongelma ollut, koska paikallisetkin söivät paljon kasvisruokaa ja erityisesti monet uskonnollisen vakaumuksen takia eivät koske lihaan ollenkaan, ja monet ravintolakin tarjosivat vain vegeruokaa. Syy kasvisruokavalioon oli myös hygienisyys, koska lihojen säilyvyydesta ei ollut takuuta – varsinkin Nepalissa, jossa oli yleensä sähköt poikki suurimman osan ajasta päivää. Ei ne lihat kauhean hyvin siellä kylmäarkussa säily, jos on sähköt poikki 20h vuorokaudesta ja ulkona helle. 🙂 Ylimääräisiltä vatsanpuruilta säilyttiin, kun skipattiin liharuoat.

    Toki tietysti jos on hyvin tarkkaa kasvisruokavaliota noudattava ihminen, niin vaikka ravintola tarjoaa kasvisruokaa, voi se olla valmistettu samoilla välineillä kuin liharuoat enkä yhtään ihmettelisi jos samalla veitsellä leikattaisiin kanan pilkkomisen jälkeen salaattia (esim. Aasiassa päin siis), että siinä mielessä omista vakaumuksistaan voi väkipakollakin joutua ”hellittämään” ellei aio käydä tarkastamassa jokaisen ravintolan keittiötä henkilökohtaisesti ennen ruoka-annoksen tilaamista. Ja juuri tuo, että kasvisruokiin saattaa silti tulla mukaan eläinperäisiä aineita, voi olla hankalaa :/

  7. Mahtavaa päästä muuten tutustumaan blogiisi! Saisi tulla sateinen päivä ja hyvät nettiyhteydet omaan huoneeseeni joku päivä 🙂

    Sekasyöjävanhempanikin ovat yleensä Intiassa matkatessaan kasvislinjalla kai lähinnä etteivät sairastuisi. Ja nyt ovat kielipitkällä katsoneet ruokakuviani Bangkokin kasvisravintoloista 🙂 Niihin heitä aioin viedä.

    Niin hellitänköhän sittekin 🙂 Sekä Suomessa että ulkomaillakin tavallisissa ravintoloissa syödessäni ruoat ovat leikattu ties millä veitsellä jne. Haluaisin heidän toki pyyhkivän välineensä, mutta veganismissani ei olekaan kyse sellaisesta ”hygieenisyydestä” että liha olisi mielestäni saastaista tms. Joissain uskonnoissa se kai menee niin. Liha on mielestäni lähinnä surullista. Mutta kyllä siitä ruokahalu tosiaan menisi, jos näkisin tomaattini leikattavan verilammikossa!

    Suomessakin syön Marianne-karkkeja, joiden ainesosaluettelossa lukee jotain 0,5% maitoa, mikä on merkitty siihen koska ne on tehty samoilla laitteilla kuin maitosuklaat. Luulen kaikkien eläinoikeussyistä vegaaneja olevien kaverienikin syövän niitä, koska maito ei ole niissä tarkoituksellinen ainesosa. Mutta joitain varmaan häiritsee tuon maidon todennäköinen mukana olo niin, ettei tee mieli noitakaan ostaa.

    Nää on just näitä mihin kukin rajansa vetää. Yleensä jos majapaikkaan kuuluu aamiainen, syön paahtoleipää koska olen jotenkin siinä käsityksessä ettei niissä pääsääntöisesti mitään maitoja ole. Kekseissä taas yleensä on ja ne skippaan. Tämmöistä puntarointia kukin tavallaan!

  8. Jenska
    21.1.2014

    Wau! Tästä tekstistä löysin itseni. Todella kattavasti kuvattu varmasti monen kasvissyöjän maailmaa.

    Minulle on joskus terveysalan ammattilaiset ehdotelleet jotain anoreksian suuntaan,kun ”kiellän” lihan yms. itseltäni. siinä juuri 18-vuotta täyttänyt (pari vuotta lihattomasti elellyt) hieman häkeltyi. En ollut koskaan tajunnut,että sen voi ajatella niin,että kiellän lihan itseltäni.

    • Hienoa jos jutusta löytyi asiaa 🙂

      Olen joskus saanut kuulla kommenttia, että kaikki vegaanit ovat syömishäiriöisiä, mikä tuntuu nyt parikymmentä vuotta vegaanina olleesta kummalliselta. Jos jätän syömättä jotain mitä monet muut syövät, ei se ole sen kummempaa kuin että toiset eivät tilaa ikinä salaattia, eivät oikein syö hedelmiä, eivät koskaan käy intialaisissa ravintoloissa jne. Vegaaneilla on tavallaan ihan oma ruokakulttuurinsa (joka sekin on kovin vaihteleva), ihan kuin Suomeen muuttanut somali ei välttämättä halua ihan omaksua makaronilaatikkoja ynnä muuta valtaväestön ruokaa.

      Ja tosiaan kyse ei ole kieltäymyksestä. Monissa uskonnoissa kun ”paastotaan” syömällä jonakin kautena kasvisruokaa, on kyse jostain ”itsensä kuriin laittamisesta” tms. mutta omassa touhussani kyse ei ole yhtään siitä.

      Tsemppiä epäilijöiden vakuutteluun!

  9. Päivitysilmoitus: Kasvissyönti thaimaalaisittain | reissausta ja ruokaa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: