reissausta ja ruokaa

Matkakohdetietoa, reppureissuelämää ja vegaaniruokaa. Irtiottaja Thaimaassa. Eläinsuojelutyötä.

Valamon luostari Heinävedellä

Valamon luostarin uusi kirkko.

Valamon luostarin uusi kirkko.

Valamon luostari on vähän eksoottinen paikka useimmille suomalaisille. Luterilaisuuden keskellä eläneille munkit kaapuineen, mehiläisvahakynttilä-tuohukset ja heiluteltavat hajukupposet ovat tuulahdus idästä.

Kirkon heilutteluastiat.

Kirkon heilutteluastiat.

En oikein ymmärrä mikä minuun teini-iässä iski, kun päätin aikoinaan viettää viikon työelämääntutustumisjaksoni tuolla luostarissa. En oikeasti kykene hirveästi analysoimaan mistä oli kyse, ei ainakaan mistään uskonnollisesta herätyksestä. Muut siellä olleet siviilit olivat tietysti hiljentymässä tai sivareita.  Joka tapauksessa lähinnä muistaakseni auttelin keittiössä ja varmaan luin suurimman osan ajasta. Joskus pääsi kauppa-autoon ostamaan naposteltavaa.

Nyt kävin pitkästä aikaa katsomassa luostaria. Uudessa kirkossa oli kuorolaulantaa, jota katsoimme parin laulun ajan. Oli kuulemma hyvä saundi, ja kaippa se niin oli.

Ravintola Trapesa.

Ravintola Trapesa.

Luin joskus lehdestä, että joko Valamon luostarin ravintola Trapesassa on joinain viikonpäivinä pelkkää kasvisruokaa tarjolla tai sitten se koskee vain pääsiäisen aikaa. Joka tapauksessa käyntipäivänämmekin oli tarjolla neljää ruokaa, joista yksi oli kasvisborssikeitto ja yksi kasvispyttipannu. Ihan ilahduttavaa oli silloin lehdestä lukea että edes ortodoksiuskonnossa on jotain tämmöistä kasvishommaa, vaikka heillä kyse taitaakin olla jostain askeesista, mistä kasvissyönnissä ei minusta ole ollenkaan kyse. Vaikka toisaalta ortodoksimunkeista ei taida askeesi ekana tulla mieleen viinintekemisineen ja kuulemma Valamossa suunnitellaan viskinkin valmistamista. Lue netistä maininta, että luostarin munkit söisivät vain kahtena päivänä vuodessa lihaa >>

kirkkosipuli ja kellot

Advertisements

6 comments on “Valamon luostari Heinävedellä

  1. Päivitysilmoitus: Vuoden 2014 matkailusaldoni | reissausta ja ruokaa

  2. Sirja Ellen
    9.5.2015

    Kävin viime kesänä äidin kanssa Valamossa ja oli kyllä kivaa. Valamossa oli hirveä kasa ihmisiä, mutta nättiä siellä oli silti. Lintulassakin käytiin, sinne mentiin iltasella, niin se oli jotenkin tosi ihana. Siellä ei ollut juuri ketään, kahvilakin oli meitä lukuunottamatta ihan tyhjä. En kyllä ihmettele, niin lähellä sulkemisaikaa me siellä oltiin. Halusin sinne siis illalla, koska halusin käydä messussa. En ole kovin uskonnollinen, enkä edes kristitty, mutta rakastan kirkkoja ja tykkään myös olla messuissa. Ja jotenkin se ortodoksi messu oli sinänsä eksoottinen, koska en ole aikaisemmin sellaisessa käynyt ja se kuitenkin eroaa luterilaisesta aika paljon (ev. lut. messut tuli tutuiksi seurakuntanuorena). Ortodoksissa häissä olen ollut, mutta olin sen verran nuori, että en muista niistä paljoakaan.

    • Tyhjänä Valamossa varmaan oli enemmänkin tunnelmaa. Messua en ole kokenut ja en tiedä jaksaisinko seurata, olisiko tarpeeksi eksotiikkaa tällaiselle turistille ja sen tarjoamisestahan siinä ei tietenkään ole kyse…

  3. Päivitysilmoitus: Kesä-Suomi järven äärellä vietettynä | reissausta ja ruokaa

  4. Päivitysilmoitus: Heinäveden helmipaikat | reissausta ja ruokaa

  5. Päivitysilmoitus: Intian pyhä kaupunki Varanasi Gangesin varrella | reissausta ja ruokaa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: