reissausta ja ruokaa

Matkakohdetietoa, reppureissuelämää ja vegaaniruokaa. Irtiottaja Thaimaassa. Eläinsuojelutyötä.

Adoptoin koiran Thaimaassa

pentu seisoo nurmikolla_blogi
Adoptoinpahan sitten vanhemmilleni koiran täällä Thaimaassa. Tämä oli varmaan vain ajan kysymys, koska olen ollut kaksi kuukautta vapaaehtoishommissa löytökoiratarhalla ja tavannut ihania kotia vailla olevia koiria. Ihan yhtäkkisestä päätöksestä tässä ei ole kyse, koska jo Suomesta lähtiessäni vanhempani sanoivat että voin tuoda heille koiran tai kaksi. Olen jo harjoittanut mielen lujuutta yrittämällä olematta kiintymättä liikaa tarhan koiriin.

Pentu arviolta neliviikkoisena juuri tarhalle saavuttuaan.

Pentu arviolta neliviikkoisena juuri tarhalle saavuttuaan.

Kolme viikkoa sitten tarhalle tuli neliviikkoinen koiranpentu, joka oli menettänyt emonsa. Pentue oli elellyt jonkun tien laidalla. Yhtenä päivänä kyläläiset näkivät pakettiauton kurvaavan paikalle ja nappaavan emokoiran kyytiin. Pennut jäivät tien varteen ja kyläläiset saivat otettua talteen vain tämän pennun.

Emo on varmastikin koiranlihakaupan uhri

Tarhalla voi avustaa myös pesemällä vesiastioita ja täyttämällä niitä.

Oikeanpuoleinen Lilly-koira on pelastettu viemiseltä Vietnamiin koiranlihaksi. Se otettiin Care for Dogsin tarhalle Thaimaan valtion tarhalta, jonne on tuotu viranomaisten pysäyttämien salakuljetuskyytien koiria.

Ikävä kyllä ei ole oikein muita syitä täysikasvuisen sekarotuisen koiran sieppaamiselle kuin että se vietiin koiranlihaksi Vietnamiin tai Kiinaan. Etenkin Pohjois-Thaimaassa on valloillaan Thaimaassa laiton koirien salakuljetus näihin maihin, joissa koiria syödään paljon enemmän kuin Thaimaan periferioilla. Jopa satoja tuhansia koiria viedään Thaimaasta Vietnamiin. Koirat sullottaan täysiin häkkeihin ja määränpäässään ne hakataan tai puukotetaan kuoliaaksi  ja joskus ne keitetään tai nyljetään elävältä. Koiranlihakauppiaat, teurastajat ja ruokailijat eivät paljoa mistään välitä.

Lue kun Care for Dogsin ihmisiä kävi hoitamassa valtion koiratarhalla, jonne on viety Vietnamiin matkalla olleita koiria >>

Pennun hoitamista

Kun päivän päätteeksi minä ja henkilökunta tehtiin tarhalta lähtöä, kysyin epäluuloisena että jääkö pikkupentu respassa olevaan häkkiin. Oli mahdoton ajatus että tuo pikkuruinen pentu jäisi siihen yksin noin 15 tunniksi, joten mukaanhan se minulle lähti. Onneksi tuolloin majailin koiravahtina toisen vapaaehtoisen luona lähistöllä, joten pystyin tekemään nopean päätöksen ilman että tarvitsisi kysyä mitään vuokraisännältä.

Pennulle syötettiin aluksi tuttipullolla vuohenmaitoa ja koiranmaidonkorviketta.

Pennulle syötettiin aluksi tuttipullolla vuohenmaitoa ja koiranmaidonkorviketta.

Enpä tiedä olisiko noin pieni pentu miten selvinnyt tarhalla. Sehän ei voinut eikä vieläkään voisi elää tarhan muiden pentujen joukossa, koska ne ovat sitä paljon isompia. Kun olen käyttänyt sitä siellä sosiaalistumassa on se ollut puolet siellä ollutta pienintä pentua pienempi ja aika pian se sai pienen puremahaavan korvaansa.

Ja tällaista pentua pitää syöttää muutaman tunnin välein. Aluksi annoin sille vuohenmaitoa tuttipullosta, jonka imemistä se himoitsi. Vielä 6-viikkoisena se joskus aamuisin toheltaa sylissäni ja yrittää etsiä emon nisää. Eläinlääkäri suositteli kuitenkin lopettamaan pulloruokinnan aika pian ja siirtymään koiranruokaan. Se kuitenkin suostuu omatoimisesti syömään vain kanaa, joten edelleen syötän sille ruiskulla penturuoan ja veden sekoitusta.

Koiranpentu sairastaa

pentu retkottaa jalat koukussa_blogi

Tässä vaiheessa luulimme vielä nivusten punaisia laikkuja kirpun puremiksi. Ne laajenivat ja ne olivatkin veriloisten aiheuttamaa punasolujen hajoamista.

Jo toisena päivänään tarhalla pennusta löydettiin koronavirus, joka aiheuttaa ripulia. Sitä varten syötin pennulle aamuin ja illoin kahta lääkettä, josta toista se inhosi kovasti. Koiranhoitajana joutuu tekemään haljuja juttuja ja pakottamaan koiria nielemään lääkkeitä tai pitelemään niitä paikallaan verikokeen ottamisen aikana.

Koronavirus ei meinaa ottaa hävitäkseen kokonaan, mutta sen sijaan pennulta löydettiin toissapäivänä vakavampi sairaus, sen veressä on loisia. Käsittääkseni nämä pöpöt syövät verta ja pennulla on anemia. Parasiitit se on saanut ehkä punkista (muistelen siltä ensimmäisenä päivänä yhden löytäneeni) tai kirpuista (niitä siltä löytyi viikon ajan kirppupesuista ja -puuterista huolimatta) tai jos emoltaan.

Oireena on verenpurkaumat nivusissa, kainaloissa ja kaulassa, korvistakin ja vähän kaikkialta löytyi punoitusta. Lisäksi se ripuloi tummaa  vahvan hajuista lientä ja oksentelee (ei kuitenkaan rajusti). Ikenet ovat anemiasta vaaleat. Onneksi pentu silti syö (kylläkin hyvin valikoidusti ja joudun sitä syöttämään ruiskulla) liikkuu ja leikkii, milloin ei sitten nuku kuten tuon ikäisten paljon kuuluukin. Tänään on huonompi päivä.

pentu istuu nurmikolla._blogi

Nyt on pelko pennun menettämisestä. Se on muutenkin saanut tri-sulfate -lääkettä kai koronvirukseen ja lisäksi se saa nyt doksisykliini-antibioottia parasiitteihin ja lääkettä bakteereihin, jota sen kakasta löytyi. Maanantaina se alkaa kai saamaan jotain muuta lääkettä veren parantamiseen. Ei tässä oikein muuta voi kuin antaa lääkkeet sekä huolehtia että pentu syö ja juo paljon.

Minun pitäisi lähteä viikon päästä Goalle hankkimaan uutta Thaimaan turistiviisumia ja tapaamaan perhettä ja kavereita. Sillä aikaa pentu on sijaisperheessä, jolla on vain noin pari viikkoa vanhempi koiranpentu. On itse asiassa loistava asia pennulle päästä oppimaan koirien tavoille toisen pennun seurassa. Päätin adoptoida pennun siinä vaiheessa kun sijaisperhe löytyi. Muutoin olin ajatellut pennulle olevan parempi jos joku muu sen adoptoisi pysyvään kotiin joulukuun aikana. Katselen silti nyt jos löytyisi joku myöhempi lento Goalle kun viisumini ei ole ihan vielä menossa umpeen.

Kun olin pari viikkoa ruokkinut pentua, siivonnut sen kakkoja ja pissoja sekä heräillyt öisin, alkoi tuntumaan mahdottomalta ajatus sen antamisesta jollekin ylimalkaiselle thaiperheelle. Pienet koiranpennut saavat aika helposti kodin Care for Dogsin turvatarhalta, joten olin ajatellut tuovani Suomeen jonkun vähän isomman koiran sitten keväällä, koska ne tarvitsevat koteja kipeämmin. Mutta ihan kaikki asiat elämässä eivät mene järjellä. Ja toisaalta minua tarvitaan tällä hetkellä huolehtimaan koirasta kunnolla, kun sen elämä ei alkanut ihan terveesti. Sitä ei siis edes voisi adoptoida normaalin terveen pennun lailla. Nyt se tarvitsee koko ajan hoitoa, kun ruoka ei maistu, läheisyyden kaipuu on suuri ja lääkkeistä tulee huolehtia.

Jos pentu tervehtyy, alkaa tammikuussa paperi-, rabiesrokotus- ja verinäyteprosessi sen tuomiseksi Suomeen. Siihen tulee varata 3,5 kuukautta. Pennuilla prosessin voi aloittaa vasta 12-viikkoisena, koska vasta sen ikäiselle voi antaa ensimmäisen rabiesrokotteen. Kirjoitan tästä prosessista sitten myöhemmin.

Myöhempi lisäys: Pentu ei selvinnyt sairaudesta, menetin hänet 2.12. Nyt on ihan hirveä suru siitä ettei pentu päässyt kasvamaan leikkisäksi pennuksi ja ihanaksi aikuiseksi. Emme saaneet selville mitkä loiset tarkemmin olivat kyseessä ja pentu menehtyi siihen että punasolujen osuus veressä oli todella pieni, 5,1%. Hän ei enää jaksanut ja kuoli aika yhtäkkiä luonnollisesti juuri ennen kuin olisimme viimeisenä keinona yrittäneet verensiirtoa. Kun pennut menettävät emonsa liian aikaisin jää niiden immuniteetti huonoksi taistella tauteja vastaan. Vihani koiranlihakauppaa ja koirien huonoa kohtelua kohtaan sen kuin vain kasvaa. Maailma on niin paha ja koirat niin hyviä.

Pentu juuri äsken kuvattuna.

Pentu juuri äsken kuvattuna.

Pentu tänään kun nukkui hyvin.

Pentu tänään kun nukkui hyvin.

Noin 6-viikkoisena tutkimassa kameralaukkua.

Noin 6-viikkoisena tutkimassa kameralaukkua.

pentu nukkuu sohvalla 1_blogi

pentu nukkuu tassut koukussa_blogiin

pentu juo tuttipullosta_blogi

4-5-viikkoisena pentu sai vielä himoitsemaansa tuttipullomaitoa.

Toivottavasti tämäkin vesseli saa hyvän kodin kasvettuaan vähän.

Pienestä pitäen pennut haluavat painia.

Tämän neliviikkoisen koiranpennun nappasin tänään matkaani Care for Dogsin koiraturvatarhalta. En pystynyt jättämään sitä sinne yöksi yksin häkkiin.

Neliviikkoinen ensimmäistä iltaa hoidossani.

Pentu 4-viikkoisena tarhalle tultuaan.

Pentu 4-viikkoisena tarhalle tultuaan.

20 comments on “Adoptoin koiran Thaimaassa

  1. Voi pikkuista❤ ihan järkyttävää mikä siellä on monen muun koiran kohtalo😦
    Ihanaa että pelastit tämän pienokaisen❤

    • On kyllä joo kova monien koirien kohtalo täällä. Enkä ole ihan vakuuttunut ihan tavallistenkaan paikallisten perheiden koirien kohtelutavoista, vähän tuntuu ettei hellimiseen ole totuttu ja koiria käsitellään kovakouraisesti.

      Ainakin pystyin antamaan tälle pennulle rakkautta ja hoitamista, jos se ei tästä selviä. On juuri tippapullo suonessa ja iho keltainen.

  2. Anna Koskela
    30.11.2014

    Tää on ihan hupsua, miten jonkun täysin vieraan pennun kohtalo voi liikuttaa näin.

    Nyt tämä kolahti vielä enemmän, kun kerroit epäilyksistä emän kohtalosta. Tein itse jutun koirien syönnistä muutama kuukausi sitten.
    Osa taustoista mitä kaivoin juttua varten olis sitä tasoa, että oksennus oli kurkussa.

    http://tamamatka.pallontallaajat.net/2014/08/14/saako-koiria-syoda-dogs-menu-say-animal-lovers/

    • Mukavaa että olet huolessa mukana🙂

      Itsekin olen ajatellut kirjoittaa tuosta koiranlihakaupasta, mutta on niin pahaa luettavaa ja katsottavaa, etten tiedän mitä siitä tulee. Kykenin nyt vain vilkaisemaan juttuasi.

  3. Anne
    1.12.2014

    Toivottavasti pikkuinen saadaan tervehtymään!❤

    • Toivottavasti! Onneksi meillä on Care for Dogsin tarhalla kaksi eläinlääkäriä auttamassa. Tautia ei kylläkään ole vielä pystytty määrittämään tarkkaan. Kiitos toivotuksista.

  4. Ligeia and Mindy
    1.12.2014

    I can’t understand a word of this post (well except for ”adopt” perhaps) but that is the cutest puppy I have ever seen!!!!!!🙂

  5. Päivitysilmoitus: Katukoiramme Duu Duu | reissausta ja ruokaa

  6. Päivitysilmoitus: Päivä thaimaalaisessa kylässä – luikeroita ja vastasyntyneitä pentuja | reissausta ja ruokaa

  7. kimmo
    17.5.2015

    haluaisin myös adoptoida kulkukoiran thaimaasta suomeen ,olen nyt ,thaimaasa,voisitko neuvoa mitä kaikkia toimenpiteitä se vaatii? ja voisiko esim,suoraan kadulta ”ottaa” koiran mukaansa ? vastaisitko s-postiin : nf9kark2@gmail.com

    • Hienoa että haluat antaa kulkukoiralle kodin! Laitoin juuri pitkät pätkät sähköpostiisi. Kun oma prosessini koiran tuomisesta Thaimaasta Suomeen on ohi, niin kirjoittelen siitä tänne blogiinkin. Lyhykäisyydessän:

      1) prosessi vie 4 kuukautta. Siihen kuulu mikrosirutus, kahden rabiesrokotuksen sarja, veriseerumin lähettäminen Eurooppaan ja lopuksi heisimatolääkitys

      2) on halvempaa tuoda koira ”matkatavarana”, Finnair ottaa 300 euroa. Pitää olla oikeanlainen koppa ostettuna ja lennot itselle ja koiralle pitää hankkia puhelimitse.

      3) ennen lentoa pitää hankkia vielä export permit.

      Itselläni mikrosirut, koirapassit, rabiesrokotukset, veriseerumin lähetykset ja lentokoppa tulivat maksamaan ehkä noin 250 euroa. Eli yhteensä voi olettaa kuluja tulevan ainakin 550 euroa koirasta + adoptoijan omat lennot.

      Ja yksi vielä unohtui, saattaa olla niin että Suomi on typerästi tiukentanut niin, että koiran omistajan pitää olla se joka tuo koiran Suomeen. Eli jos minulla kävisi niin, etten voisikaan itse tuoda koiraani Suomeen nyt kesällä, niin saattaa olla ettei kukaan muukaan voisi puolestani tuoda. Aion ottaa tästä selvää vielä varmistukseksi. Tällä yritetään estää kaikenlaista ikävää koirabisnestä, samoin on rajoitettu kuinka monta koiraa voi tuoda.

      • Päivityskommentti: kyllä pystyy järjestämään niin että joku toinen tuo koirasi Suomeen.

  8. Päivitysilmoitus: Jössi-koira myrkytettiin Thaimaassa vuosi sitten | reissausta ja ruokaa

  9. Päivitysilmoitus: Koiran hankinta Thaimaasta | reissausta ja ruokaa

  10. Päivitysilmoitus: Koiran tuontiprosessi Thaimaasta Suomeen | reissausta ja ruokaa

  11. Päivitysilmoitus: Koiran kanssa matkustaminen Thaimaasta Suomeen | reissausta ja ruokaa

  12. Anna / 270 Degrees
    31.8.2016

    Lueskelen näitä vanhempia postauksiasi ja kokemuksiasi Thaimaan löytökoiratarhalta ja voi, mikä sydäntä särkevä tarina tämä olikaan😦 Olet tehnyt hienoa työtä silti❤

  13. Joo välillä näitä huonosti päättyviä tarinoitakin tulee vastaan, mutta pääasiassa hommat kahdella turvatarhalla Thaimaassa on olleet tosi palkitsevia ja siksi niillä käymistä ei halua lopettaa.

  14. Päivitysilmoitus: Koiranlihansyönti on julmaa pröystäilyä Aasiassa | reissausta ja ruokaa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Follow on Bloglovin
Ruokablogilistan kärjessä<
Lahjoita Lanta Animal Welfaren kodittomien kissojen kissatalon rakentamiseksi: Give Now

Syötä sähköpostiosoitteesi, niin voit seurata tätä blogia ja saat ilmoituksia uusista julkaisuista sähköpostitse.

%d bloggers like this: