reissausta ja ruokaa

Matkakohdetietoa, reppureissuelämää ja vegaaniruokaa. Irtiottaja Thaimaassa. Eläinsuojelutyötä.

Mopoton on Thaimaassa avuton

Thaimaassa on täysin normaali juttu nähdä koira mopon kyydissä. Minäkin olen antanut kyyditystä meidän kotikadun Duu Duu -koiralle. Tämä kuva on Care for Dogsin tarhan edestä ja paikan entisen eläinlääkärin kyydissä on Cody.

Thaimaassa on täysin normaali juttu nähdä koira mopon kyydissä. Minäkin olen antanut kyyditystä meidän kotikadun Duu Duu -koiralle. Tämä kuva on Care for Dogsin tarhan edestä ja paikan entisen eläinlääkärin kyydissä on Cody.

Olen soimannut Thaimaan mopoilukulttuuria aiemmin, mutta nyt annoin kulttuurille itsekin periksi. Ainakin Chiang Maissa on vaikea elellä ilman omaa menopeliä. Bangkokissa kyllä pärjäisi ilmankin, siellä kun on kunnollinen julkinen liikenne busseineen, metroineen ja ilmajunineen. Liikenne on siellä myös niin vilkasta ja runsasta, ettei siellä olisikaan järkeä tunkea ruuhkiin. Chiang Maissa taas voi körötellä ilman että rinnalla olisi muita mopoja ja autoja ja siten kaistanvaihdotkin onnistuvat.

Tämän näköisella song taulla voin päästä Chiang Maihin 50 sentillä, mutta ensi pitää polkea 2,5 km ja jättää pyörä jonnekin.  Nämä eivät myöskään kulje kovin myöhään tietääkseni, ainakaan niin usein kuin päivisin, jolloin niitä kulkee koko ajan.

Tämän näköisella song taulla liikuin aiemmin maaseudulta Chiang Maihin 50 sentillä, mutta ensin poljin muutaman kilometrin ja jätin pyörän tien varteen.

Chiang Maissa ei ole kuin song tau -lavatakseja, joista ainakin osa kulkee tiettyjä reittejään ja kyytiin pääsee 20 Bahtilla eli noin 50 sentillä. Mutta näiden reitit ovat minulle edelleen aika tuntemattomia ja tuskin niillä monimutkaisempia reittejä pääsisi, lähinnä vain jotain katua edes ja takaisin. Olen kyllä asuinkadultani Canal Roadilta (Thanon Khlong Chon Prataan) ottanut song taun 20 Bahtilla cityyn, mutta on se vähän kummallista että milloin ne mitenkin menevät. Song taun voi ottaa myös taksina kalliisti (no Suomen hintoihin verrattuna halvalla), mutta ei niin voi elää että soittelisi itselleen aina taksia kun haluaa jonnekin mennä.

Mopoilu ei olekaan niin vaikeaa

mä mopolla

Minä meidän pihalla koiratarhalta tulossa. Naurettavan näköisesti potkin skootteria jaloillani eteenpäin tämmöisissä kapeissa ja lyhyissä kohdissa, kuten pihaan tullessa.

Opettelin siis ajamaan mopoa. Viimeksi olin sitä kokeillut yhdeksän vuotta sitten epäonnistuneesti Langkawilla. Nyt nihkeästi huvitti uudelleen kokeilla, mutta pakon edessä piti aloittaa. Aluksi menin vain edestakaisin asuinalueeni autiota katua ja harjoittelin kääntymään. Arvelin oppivani hallitsemaan pyörää vasta kuukausien päästä. Sitten ajelin pikkuteitä maaseudulla, toinen ihminen kyydissäni. Sitten pörötin yksin viereiselle ostarille ja lähikatuja, ja tajusin ettei se sen kummoisempaa ole. Siitä sitten vain liikenteen sekaan.

Syksyllähän asustelin Chiang Main maaseudulla ja se vähän ahdisti kun olin siellä niin jumissa. Iltaisin ei ollut paljoa tekemistä. Pystyin kyllä ottamaan halvan song tau -kyydin vanhaan kaupunkiin muutaman kilometrin pyörämatkan päästä Hang Dong Roadilta, mutta ne eivät liikennöi enää iltaisin. Oli juhlaa ottaa ehkä kerran viikossa song tau -taksi keskustaan porukalla. Lue: Oleskelua Chiang Main maaseudulla Thaimaassa >>

Chiang Main liikenne ei ole kamalaa

Olin jo aiemmin alkanut kyseenalaistamaan ihmisten puheita Thaimaan sekopäisestä liikenteestä. Tarkkailin Chiang Main teitä eikä siellä mitään kaahailua ole. Liikenne on ihan erilaista kuin Intiassa tai Vietnamissa. Intiassa kuskien pitää olla tosi taitavia selvitäkseen liikenteessä jatkuvista yllättävistä tilanteista ja kapeista ohituksista. Chiang Maissa ajellessani minusta on alkanut tuntua että täällä vaaraa saattaa aiheuttaa lähinnä vain kuskien päähänpistot. Ja se että autot ovat mopoja ylempää kastia. Vaarallisinta olisi se, että oikealla puolella rinnakkain ajava auto päättää kääntyä vasemmalle suoraan mopoilijoiden eteen.  Oman ajamiseni suhteen epävarmuutta oli aluksi siinä että mihin milloinkin pitäisi ryhmittyä.

chinatownin portti

Huonon julkisen liikenteen takia minusta tuntuu että Chiang Maihin kehittyy semmoista ameriikan meininkiä, että ostoskeskusten lisäksi ravintolat, baarit ja sen sellaiset ripottautuvat sinne tänne. Eli koska ihmiset kumminkin liikkuvat mopoilla ja autoilla, voivat he tiiviin keskustan sijaan ajaa kahville jonnekin keskustan ulkopuolellekin. Sehän on paljon kätevämpääkin ajella väljempiä teitä kuin mennä keskustaan. Teiden varsilla on jotenkin kummallisesti kauppoja ja ravintoloita siellä täällä, irrallaan sen sijaa että olisi kaupunginosakeskittymiä tai isompia ostarialueita. Yksi esimerkki on asuintieni Canal Roadin varrella oleva hieno ja suosittu Mao Cafe, jonka kohdalla on tien varrella aina paljon autoja parkissa. Sinne ei kukaan kävele. En ihan ymmärrä miksi ihmiset sinne menevät eivätkä se sijaan esimerkiksi mene Nimmanhaemin Roadille, jossa on paljon kahviloita ja baareja.

Chiang Main vanhassa kaupungissa kadut ovat yleensä rauhallisia. Sinne en ole kylläkään vielä itse ajellut.

Chiang Main vanhassa kaupungissa kadut ovat yleensä rauhallisia. Sinne en ole kylläkään vielä itse ajellut.

Suomessa autottomana ja Helsingin keskustassa asuneena minullehan on täysin vierasta semmoinen, että liikuttaisiin syömään jonnekin metrolinjan ulkopuolelle tai viikonloppuna ajeltaisiin jonnekin maaseudun kahvipaikkaan. Täällä Chiang Maissa olen tajunnut että kyllä sellaista kulttuuria varmaan Helsingissäkin on. Että ajellaan helposti kehäteitä pitkin jonnekin. Että ihmiset elävät autoilukulttuuria vaikkei edes tarvitsisi.

Joskus on vähän enempi liikennettä, mutta mopoilla on helpompaa kuin autoilla.

Joskus on vähän enempi liikennettä, mutta mopoilla on helpompaa kuin autoilla.

Kämppisteni kanssa ollaan naurettu sitä miten mopoilu laiskistaa. Viereiseen supermarkettiin on muutaman minuutin kävelymatka. Onneksi liikumme sinne kyllä jalkaisin (ellemme sitten halua antaa Duu Duu -koiralle vähän hurukyytiä), mutta miten edes voi käväistä mielessä mennä sinne ennemmin mopolla? Näin siinä käy. En ole juurikaan kävellyt kotini ympäristössä.

Miksi en mopon sijaan mene polkupyörällä? Kumma kyllä, polkupyörällä ajaminen on mopoilua pelottavampaa. Polkien liikkuessa menee muuta liikennettä hitaammin ja silloin ohi suhaa koko ajan moottoriliikennettä ja se on epämiellyttävää. Skootterilla ajaa samaa vauhtia muun liikenteen kanssa, eikä juuri kukaan aja ohi.

Lue aiheesta lisää:

Turistit köröttävä mopoilla Aasiassa >>

Nämä asiat ärsyttävät Thaimaassa >>

Mainokset

One comment on “Mopoton on Thaimaassa avuton

  1. Päivitysilmoitus: Intialaisten ja thaimaalaisten vertailua | reissausta ja ruokaa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: