reissausta ja ruokaa

Juttuja matkailusta, vegaanielämästä, rescue-eläimistä ja Thaimaasta.

Kasvissyöjänä Myanmarin Yangonissa

Paistettu riisi säilötyillä teelehdillä ja paahdetulla valkosipulilla majapaikkani aamiaisella.

Paistettu riisi säilötyillä teelehdillä ja paahdetulla valkosipulilla majapaikkani aamiaisella.

Vajaassa viikossa ei ehdi kuin hieman tutustumaan burmalaiseen kasvisruokaan, varsinkin kun kävin vain Yangonissa. Happy Cow -sivusto auttoi minua taas alkuun, Yangonista löytyi sen avulla kaksi kasvisravintolaa, pari vegeystävällistä ruokalaa ja muutoin sitten googlailin aiheesta.

Neverending Voyage -blogista löytyi hyvät survival guide -ohjeet, mm. millä sanalla pitäisi saada kasvisruokaa. Suomalaiselle varmaankin oikea ääntämistapa voisi olla ”tehtehloo”, jossa yritetään sanoa jotain e:n ja a:n väliltä… Blogeissa natiivienglantilaiset kuvailivat sanaa ”tataloo”, ”thut thut luh”, ”teh ta loo” ja ruotsalaisessa Grymt sa grisen -blogin Vegan in Burma -bloggauksessa ”techtechloo”. Vielä loistavampia neuvoja burmalaisista kasvisruoista on A little a drift -blogissa. Ja infoa aiheesta riittää netissä vaikka kuinka, se ei ole mikään tuntematon maailmankolkka enää…

Yangonin ruokakulttuuri

Ruokailukatos jollain Yangonin keskustan kaduista.

Ruokailukatos jollain Yangonin keskustan kaduista.

Yangonin keskustassa kävellessä huomasin että Yangonissa on harvakseltaan ravintoloita sellaisena kuin länsimaiset yleensä ne käsittävät. Ruokaa ostetaan kärryistä mukaan tai syödään jalkakäytävällä jakkaroilla kyykkien. Yangon on siis todellinen katuruokakaupunki. Matelin kaduilla kun tuijottelin myytävänä ollutta ruokaa.

Nuudelikoju yangonilaisittain.

Nuudelikoju yangonilaisittain.

Yangonilaisten ruokailutapa oli siis vastakohta tunnelmallisille ravintoloille, joina jotkut ihmiset ehkä Suomessakin käsittävät ravintolat silloin puhuvat syömään lähtemisestä. Tuo hälyinen katuruokailu oli vähän liikaa minun makuuni. Ostin kyllä Yangonissa vesimelonia ja jotain paistettuja lättyjä kävellessäni ja seisoskellessani syödäkseni, mutta että istuisin pikkujakkaralle pikkuisen pöydän ääreen ryystämään keittoa ihmisten ohitellessa minua kymmenen sentin etäisyydellä, hmm aika hälyisää, tekisi mieli hotkia ellei hommaan sitten tottuisi.

  • Nuudelikojut

Näitä ei ehkä pitäisi sanoa kojuiksi, koska ne ovat yleensä vain pöytiä, jonka ympärillä on jakkaroita. En tiedä miten Yangonissa sadekaudella menetellään, kun pöydiltä puuttuvat katokset. Näissä näkyi pöydällä harson alla erilaisia nuudeleita ja muita aineksia. Uskomattoman kätevästi näistä sitten taidetaan kuuman veden, kastikkeiden ja mausteiden kanssa väsätä vaikka mitä erilaisia herkkuja.

Pannulla ohuita lättyjä, joiden sisällä on linssisoossia.

Pannulla ohuita lättyjä, joiden sisällä on linssisoossia.

  • Linssisoossilla täytettyjä ohuita taiteltuja lättyjä

Näissä on epäilyksen varaa, kuten aina kaikenlaisissa lätyissä, että onko taikinassa munaa ja paistetaanko öljyssä, gheessä tai voissa. Tämmöisen söin kun olin tarkkaillut hommaa ja linssisoossia, jota sisälle laitettiin. Oli aivan hirmu hyvää.

Tuoreita paranthoja läjittäin.

Tuoreita paranthoja läjittäin.

  • Paranthan tapaisia lättyjä

Nämä tehtiin ihan missä vain kadun varrella isolla kuumalla pannulla ja usein niitä oli läjä. Tarkista että paranthat ovat pehmeitä ja vasta valmistettuja eikä mitään edellisen päivän koppuroita, jollaisen kerran ostin pöydältä, jossa myyjiksi ilmestyi pari lasta. Yangonissa näitä kutsuttiin jollain samantapaisella nimellä.

Valmiita dosia ja ilmeisesti vieressä on uttapamia, koska ne valmistetaan samasta happamasta taikinasta.

Valmiita dosia ja ilmeisesti vieressä on uttapamia, koska ne valmistetaan samasta happamasta taikinasta.

  • Dosaa (tosai)

Eli tosiaan toisin kuin mitä Intiassa olen nähnyt, Yangonissa dosia tehtiin ihan siinä kadulla kaiken keskellä pienellä pannulla. Masala dosasta totutun perunacurryn sijaan sisään näytettiin laitettavan raaempaa vihannesta, kuten kaalia, ja nämä laitettiin lätylle jo siinä vaiheessa kun toista puolta vasta paistettiin. Suosittelisin jonkun aikaa tarkkailua, että mitä dosan sisään oikein laitetaan ja lisäksi testaamaan jos joku puhuu englantia. Minulta jäi dosat ostamatta ja kerran kun olisin hetken mielijohteesta varmaankin ostanut yhdestä kojusta (tai eivät ne ole edes kojuja kun ei ole katostakaan) dosan, mutta huomasin pöydällä kananmunankuoriröykkiön. Tekivät varmaan munatäytteisiä dosia. Lue myös: Masala dosa on eteläintialainen kreppi >>

  • Grillattuja maisseja
Samosoita ja perunasekoitusta, jota todennäköisesti on myös niiden sisällä.

Samosoita ja perunasekoitusta, jota todennäköisesti on myös niiden sisällä.

  • Samosoita

Lue lisää katuruoasta:
Aasiassa ruokaa on kaikkialla >>
Katuruoka vaatii Suomelta pieniä muutoksia >>

Soe Pyi Swar Vegetarian Centre

Tämän annokseni nimi oli paistettua rapua (tietysti siis feikkirapua), mutta annos oli vähän muuta kuin odotin.

Tämän annokseni nimi oli paistettua rapua (tietysti siis feikkirapua), mutta annos oli vähän muuta kuin odotin.

Täältä saa kiinalaistyyppistä ruokaa ja menussa oli paljon erilaisia paistettuja vihanneksia feikkilihoilla höystettynä.

Jos liikutaan Lonely Planetin karttasivujen mukaan, on Soe Pyi Swarin sijainti heidän mukaansa West Central Yangonissa ja se oli parin korttelin päässä majapaikastani.

Yangonin vegaanisin ravintola.

Yangonin vegaanisin ravintola.

Yangonin eteläosissa on helppo suunnistaa, koska kadut ovat nimiltään 12th Street (sillä sijaitsi majapaikkani), 13th Street (sillä sijaitsi ravintola) jne., paitsi välissä olevilla isommilla kaduilla on ihan oikeat nimet ja numerointi hyppää niiden yli. Ravintolan kyltti näkyi selkeästi, mutta ulos ei heti näkynyt onko paikka auki. Piti vain siirtää liukuovea ja kävellä kynnyksen yli. Yangonissa on varmaan tulvien varalta korkeat kynnykset.

Ravintola sisältä.

Ravintola sisältä.

Fried crab -annos ei ollut mitä odotin, olinhan tilannut paistettuja  sieniä ja vihanneksia -annoksen tämän lisäksi, koska arvelin sieltä tulevan jotain kuivaa käristettyä feikkilihaa pelkästään. Tuli annos, jossa oli paistettuja vihanneksia ja kummallisia oranssisisusteisia pyörylöitä. Pyörylät olivat yllättävän makuisia ja hyviä, mutta olisi ollut paras jakaa nämä kaksi annosta toisen ihmisen kanssa. Ruokaa oli liikaa yhdelle ja yksi annos olisi taas käynyt yksitoikkoisen makuiseksi. Mutta yksi annos per henkilö siis riittää.

Menua seinällä.

Menua seinällä.

Pöytään tuotiin myös pikkuinen kuppi etikkaista salaattia ja tulista keittoa. Koin kiusalliseksi että tarjoilun hoiti lapsi, mikä vaikutti olevan asian laita esim. 999 Shan Noodle Shopissakin. Huomasin majapaikassanikin yhden työntekijän olevan tosi nuori.

Toinen kasvisravintola olisi ollut Nepali House, joka sijaitsi ihan tuolla keskusta-alueella ja kävelymatkan päässä majapaikastani, mutta siellä en ehtinyt käymään.

Ravintolasta tilaamani ruoat. Lisäksi tuli keittoa.

Ravintolasta tilaamani ruoat. Lisäksi tuli keittoa.

999 Shan Noodle Shop (ei kasvisravintola)

Oikein ihana nuudeliannos.

Oikein ihana nuudeliannos.

Tämä paikka kannattaa kokea Yangonissa, jossa minusta muutoin tuntui hankalalta ajatukselta tilata paikallista ruokaa kasviksena, varsinkin kun ruokailu tapahtuisi jalkakäytävällä tosi ahtaasti. Shan Noodle Shopia oli suositeltu Happy Cowssa ja se oli myös mainittu Lonely Planetissa. Tämä oli intialaisten halpisravintoloiden oloinen pieni paikka, jossa etenkin nainen kassan takana puhui täydellistä englantia. Teekuppia täytettiin ja palvelu oli hyvää. Burman sisälläkin on kai monia ruokakulttuureja ja tämä paikka edusti shan-kansan tyyliä. Ruoka ei ollut muualta Yangonista tuttua intialaistyylistä ja menu koostui suurimmaksi osaksi vain hiukan toisistaan poikkeavista nuudeliannoksista.

Ravintola ulkoa.

Ravintola ulkoa.

Ekaksi sain tilaamani nuudelisalaatin, joka oli yksinkertaisesti tosi hyvää. Olen oppinut ymmärtämään silkkisten riisinuudeleiden ja pienten maustehienouksien päälle. Itse jos tällaista yrittäisin tehdä niin varmaan intoutuisin laittamaan kaikkea överisti.

Shan tofua, joka oli ehkä enempikin jonkun leivän ja tofun välimuodon oloista.

Shan-tofua, joka oli ehkä enempikin jonkun leivän ja tofun välimuodon oloista.

Olisin halunnut semmoista tofuvanukkaan näköistä kellertävää tofuntapaista ruokaa, mutta sitä ei ollut. Sen sijaan tilasin listalta löytyvää paistettua tofua. Olin tästä lukenut, että se on shan-tofua, eli shan-kansan ”tofua”, joka on oikeasti jotain hyydytettyä kikherne- tai muusta papujauhosta tehtyä pehmeää keltasävyistä tofumaista ruokaa. Menun kuvassa se näytti kevyesti paistetulta pehmeältä tofulta, joten oli vähän pettymys saada lautasellinen kovaksi friteerattuja paloja. Ne eivät oikein maistuneet, vaikka tavallinen friteerattu tofu olisi voinut maistuakin. Tämä shan-tofu oli liikaa jonkun friteeratun taikinan oloista tunkkaista pureskeltavaa.

Teelehtisalaatti.

Teelehtisalaatti.

Tilasin vielä teelehtisalaatin, josta minulla oli ennestään hyvä kokemus Chiang Maissa. Nyt kuitenkin salaatti oli liian tuhti ja suolainen. Se olisi pitänyt syödä riisinuudeleiden tai riisin kanssa, tai mieluiten joukossa olisi saanut olla vaikkapa tuoretta tomaattia yhtä paljon kuin tätä teelehtisalaattia. Hyvin tuo salaatti oli maustettu, mutta eihän tuommoista voinut syödä kokonaan. Pikkelöityjen teelehtien lisäksi joukossa oli mausteita (valkosipulia, chiliä ja vissiin etikkaa ja soijakastiketta), kuivaksi friteerattuja härkäpapuja ja herneitä sekä liian vähän tuoretta kaalia ja paprikaa.

Ruoan mukana tuli keittoa ja tosi suolaista ja hapanta pikkelssiä.

Ruoan mukana tuli keittoa ja tosi suolaisen hapanta pikkelssiä.

Tällaisten ihmeellisten ruokakokemusten takia  kannattaa kuitenkin Shan Noodle Shopiin mennä. Ajan kanssa ruokalajeja oppisi varmaan yhdistelemään oikein, jotta jotkut ruoat eivät tuntuisi niin övereiltä. Nyt oli vain harmi ettei tofuni tulleet ajoissa. Olin ehtinyt jo nuudelini syödä ja salaatin tilasin vasta tofujani odotellessani.

Eteläintialainen Ingyin Nwe (ei kasvisravintola)

Puriannos kolmella soossilla. Kevyttä kasvisruokaa...

Puriannos kolmella soossilla. Kevyttä kasvisruokaa…

eteläintialainenIngyin Nwe oli aikalailla juuri samanlainen kuin Intian ”reikä seinässä” -ravintolat, jotka ovat sisätiloissa pöytineen. Tämä intialainen ravintola oli silti vielä hieman avonaisempi kun etuseinää ei ollut ollenkaan ja aukko suljetaan metallirullaverholla öisin. Intiassa melkein kaikki tällaiset vierailemani ravintolat ovat samalla olleet kasvisravintoloita, koska siellä niitä riittää, mutta täällä Yangonissa menussa oli lihaakin.

Tilasin puri-annoksen, jossa tuli kaksi isoa paistettua puria ja kolmea eri soossia, jotka maistuivat tosi hyvältä. Kolmas soosseista oli ihan uudenlainen kokemus intialaisessa ravintolassa, maistui lähinnä joltain tahinin ja maapähkinäkastikkeen väliltä. Vaihtoehtoina olisi ollut sama annos ainakin dosan tai rotin kera ja näytti että vastapäiselle herralle tuotiin uusi dosa hänen syötyä edellisensä.

Menu.

Menu.

Paistettua riisiä aamiaiseksi majapaikassani

Kahvi ja maidotonta jauhetta.

Kahvi ja maidotonta jauhetta.

Ensimmäisenä aamunani Agga Youth Hotelin aamiaisella listalla luki teelehtisalaatti, mutta kyseessä olikin paistettua riisiä teelehdillä höystettynä. Tilasin annoksen ilman kananmunaa. Lisäksi sain vesimelonia ja kahvia, pöydästä löytyi non-dairy creameria (jotka eivät aina kuitenkaan ole maidottomia, vaan saattavat sisältää esim. maitopohjaista kaseiinia).

Jonain aamuna jäin ilman aamiaista, koska kananmunat olivat jo riiseissä sekaisin, mutta yhtenä aamuna sain paistettua riisiä, jonka seassa oli papuja. Mukana kun sai etikka-soijakastike-valkosipuli-chilisoossia, niin olipa hyvää.

Soijamaito

Yangonissa oli myynnissä thaimaalaisen Lactasoyn soijamaitoja, joista useimmat sisältävät lehmänmaitoa. Ainut löytämäni vegaaninen Lactasoyn maito oli vihreällä teellä maustettu (tuskinpa olisin tykännyt). Mutta sitten oli myös virvoitusjuomien joukossa alumiinitölkissä myytävää Yeo´s -soijamaitoa ja satunnaisia muitakin merkkejä.

Hapanluumumehu

Hapanluumumehu.

Hapanluumumehu.

Löysin vihdoin kahvilan, jossa on sisällä viileää ja rauhallista. Suurin osa Yangonin tarjonnasta kun on hälyisää ja ulkona kuumassa. Halusin mehua ja tarjolla oli appelsiinia tai hapanluumua. Otin tietysti hapanluumun. Uskon että moni ei tuosta mehusta pitäisi, koska se on vähän suolaista. Mieti kuivattuja luumuja, jotka ovat hiukan hapatettuja ja maustettu ripauksella suolaa. Herkullista. Olen semmoisia ostanut Thaimaan kioskeista snacksiksi ja maku ei ole kauhean kaukana Japanin umebosheistakaan. Mehuna tämä oli uusi juttu, mutta aivan hyvä. Kaduilla myytii kasoittain tummanpunaisia ruttuisia kuivahedelmiä, joiden arvelen olevan juuri semmoisia luumuja, josta tämäkin mehu oli tehty.

Hedelmien ja kasvisten katumyyntiä

Yangonista varmasti löytyy torejakin, mutta ne eivät ole niin tarpeellisia, koska kaduilla myydään kaikkea. No, onneksi ei sentään raakoja lihatuotteita, mutta kaikenlaiset kasvikset, sienet ja hedelmät ovat edustettuina.

Tässä ylhäällä näkyviä pulleita banaaneja minun piti ostaa, niin mielenkiintoisen pulleita olivat. Mutta eivät erityisen makuisia ja olivat vähän mössöisempiä koostumukseltaan kuin useimmat muut banaanilaadut.

Tässä ylhäällä näkyviä pulleita banaaneja minun piti ostaa, niin mielenkiintoisen pulleita kun olivat. Mutta eivät erityisen makuisia ja olivat vähän mössöisempiä koostumukseltaan kuin useimmat muut banaanilaadut.

Mahabandoola-kadulla on iltaisin (tai sitten osuin sinne oikeana päivänä) kadun pohjoisreuna täynnä hedelmä- ja kasviskojuja. Oli duriania, pomeloa, viinirypäleitä, mandariineja, kaikenlaisia vihreitä lehtivihanneksia ja bataattia.

Avokadobanaanipirtelö.

Avokadobanaanipirtelö.

Erityisesti Yangonissa ilahdutti avokadojen saatavuus. Thaimaassahan niitä näkee harvemmin. Nyt maaliskuun alussa oli varmaan avokadoaika. Lisäksi avokadoja käytetään yleisesti katukojujen ja ravintoloiden pirtelöissä, mutta luin että silloin pitää muistaa sanoa jos ei halua maitoa.

Etenkin vesimelonia oli myytävänä valmiiksi paloiteltuina. Ne vaan eivät olleet jään seassa kuten Thaimaassa akvaariomaisissa arkuissa kärryjen päällä, vaan ihan vain sellaisenaan pöydällä viipaleina, lätkällä löyhyteltiin kärpäsiä pois. Iltasella niitä ei enää tehnyt mieli ostaa. Lisäksi ainakin papaijaa ja vähän harvemmin ananasta oli saatavilla paloiteltuna.

Paljon jäi syömättä

Sain Yangonissa vatsataudin kahden päivän kuluttua ja sen jälkeen ruokakokeilut jäivät vähemmälle. Tätä ruokajuttua viimeistellessäni minua itse asiassa ällötti kuvailla näiden ruokakojujen tarjontaa. Myös kaupungilla  hajujen keskellä kävely ellotti. Ilmeisesti Myanmarissa on samaa ongelmaa kuin naapurimaassaan Intiassa, eli turistit voivat saada vatsapöpön heidän ruoistaan tai ties mistä ja pitäisi noudattaa samanlaista varovaisuutta. Thaimaassa taas saa aika huolettomasti syöpötellä. (Lue: Miten välttää vatsatauti Intiassa >> )

Olisin varmaan syönyt useammin 999 Shan Noodle Shopissa ja ostanut enemmän hedelmiä kadulta, jos en olisi sairastunut. Olisin kokeillut useampia teelehtisalaatteja, merileväsalaattia (tehty itse asiassa tremella fuciformis -sienestä) ja dosia ja uttapameja.

Nuudelikoju.

Nuudelikoju.

Katuruokakoju, jossa valmistettiin vissiin samasta taikinasta paranthoja ja linssikastikkeella täytettyjä lettuja.

Katuruokakoju, jossa valmistettiin vissiin samasta taikinasta paranthoja ja linssikastikkeella täytettyjä lettuja.

Letun täyttöä. Edessä valmiiksi paistettuja herkkuja.

Letun täyttöä. Edessä valmiiksi paistettuja herkkuja.

Tällaisista isosta taikinaläjästä pyöritellyistä taikinarullista näytettiin tehtävän sekä paranthoja että lettuja.

Tällaisista isosta taikinaläjästä pyöritellyistä taikinarullista näytettiin tehtävän sekä paranthoja että lettuja.

Paranthan pyöritystä.

Paranthan pyöritystä.

Vissiin ylijääneet paranthat myydään seuraavana aamuna koppuroina sokeriin pyöriteltyinä. Näin kävi minulle kun en kovuutta tajunnut. Pikkupojan oli vaikea saada saksilla leikattua. Myös tuoreet paranthat ja lätyt paloitellaan ja laitetaan muovipussiin.

Vissiin ylijääneet paranthat myydään seuraavana aamuna koppuroina sokeriin pyöriteltyinä. Näin kävi minulle kun en kovuutta tajunnut. Pikkupojan oli vaikea saada saksilla leikattua. Myös tuoreet paranthat ja lätyt paloitellaan ja laitetaan muovipussiin.

Dosa paistumassa.

Dosa paistumassa.

Tämmöisiäkin kuohkean rapsakan näköisiä lättylöitä näkyi myynnissä. Ne näyttivät ehkä vähän uttapam-tyyppisiltä kun niissä oli päällä tuommoista täytettä. Mutta muuten näyttivät vähän eri muotoisilta.

Nämä ovat ilmeisesti eteläintialaisia uttapameja (en tiedä miksi burmalaiset niitä kutsuvat) eri päällystein, koska näin niitä myynnissä yhdessä dosakojussa. Ovat vain paksumpia kuin mitä olen tottunut.

Avokadoja oli paljon myynnissä. Jännästi joukossa oli avokadoja joista oli otettu kuorta pois, sillä varmaan osoitettiin tämän erän olevan sopivan kypsää. Jännä kun yleensähän avokado tummuu hetkessä kun se on tuolla tavalla avattu.

Avokadoja oli paljon myynnissä. Jännästi joukossa oli avokadoja joista oli otettu kuorta pois, sillä varmaan osoitettiin tämän erän olevan sopivan kypsää. Jännä kun yleensähän avokado tummuu hetkessä kun se on tuolla tavalla avattu.

Torikatu.

Torikatu.

Nämä ovat kai sitten hapanluumuja. Ne eivät näytä hapatetuilta koska tuolleen kuivina ovat kasassa, joten ovatkohan sitten luonnostaan hapatetun makuisia (joka on siis ihan eri asia kuin vaikkapa happamat elikkä kirpeät marjat...)

Nämä ovat kai sitten hapanluumuja. Ne eivät näytä hapatetuilta koska tuolleen kuivina ovat kasassa, joten ovatkohan sitten luonnostaan hapatetun makuisia (joka on siis ihan eri asia kuin vaikkapa happamat elikkä kirpeät marjat…)

Nämä marjat/minihedelmät mitkä lie olivat puolukoita isompia ja kirpakoilta näyttivät.

Nämä marjat/minihedelmät mitkä lie olivat puolukoita isompia ja kirpakoilta näyttivät.

Mausteita kadulla myynnissä.

Mausteita kadulla myynnissä.

Näyttäisi aloelta tai muulta mehikasvilta.

Näyttäisi aloelta tai muulta mehikasvilta.

Nyt on semmoisia rehuja myynnissä että ei mitään hajua.

Nyt on semmoisia rehuja myynnissä että ei mitään hajua.

Ja tämä taitaa olla rottinkia eikä edes syötävää.

Ja tämä taitaa olla rottinkia eikä edes syötävää.

Mainokset

3 comments on “Kasvissyöjänä Myanmarin Yangonissa

  1. Päivitysilmoitus: Missä matkailin vuonna 2015? | reissausta ja ruokaa

  2. Päivitysilmoitus: Neljä vuotta Reissausta ja ruokaa | reissausta ja ruokaa

  3. Päivitysilmoitus: Päivän paras aloitus Free Bird Cafessa Chiang Main vanhassa kaupungissa | reissausta ja ruokaa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: