reissausta ja ruokaa

Matkakohdetietoa, reppureissuelämää ja vegaaniruokaa. Irtiottaja Thaimaassa. Eläinsuojelutyötä.

Koiranpennun hoitamista Goalla Intiassa

pentu-haukkaa-lehteaJo parin Goan lomapäivän jälkeen minulle tuli hoitopentu paikalliselta Animal Rescue Centeriltä. Arviolta muutaman viikon ikäinen pentu oli saanut jonkinlaisen kohtauksen aivan yhtäkkiä ja mennyt huonoon kuntoon. Olin siskontyttöni kanssa juottanut sitä ja muita nestehukkaisia pentuja ruiskulla aiemmin aamulla. Parin tunnin päästä se vain makasi paikallaan. Kävin ensin varmistamassa majapaikassani Seva´s Cabanas & Hutsissa, että saanko tuoda pennun bungalowiini ja palasin sitten tarhalle hakemaan sen.

Ensin pentu vain nukkui korissaan eikä kyennyt edes seisomaan. Vähitellen avustin sitä seisomaan, jotta se voisi tehdä tarpeensa muualle kuin alleen.

Ensin pentu vain nukkui korissaan eikä kyennyt edes seisomaan. Vähitellen avustin sitä seisomaan, jotta se voisi tehdä tarpeensa muualle kuin alleen.

En itse asiassa uskonut pennun selviävän, koska kuulemma arviolta vain puolet rescue centerille päätyneistä pennuista pysyy hengissä ja kasvaa aikuisiksi koiriksi. Ja tämä oli niin pieni ja kovin heikkona.

Syötin pentua myös öisin, koska muutaman viikon ikäisiä pentuja pitäisi syöttää muutaman tunnin välein. Laitoin kellon soimaan pari kertaa yössä, mutta aloin kyllä havahtumaan omista unistani aina kun pentu heräsi. Kun pentu nousi ja äänteli, se piti ensin viedä ulos tekemään tarpeitaan ja sitten alkoi syöttäminen. Onneksi sillä oli ruokahalua jäljellä. Pennulle jouduttiin antamaan ihmislapsen äidinmaidonkorviketta, koska muuta ei ollut saatavilla. Sotkin siihen myös märkää koiranruokaa ja latasin nesteet neulattomaan ruiskuun, jolla syötin pentua. Se oli sottaista ja hidasta puuhaa.

Oli mahtavaa, kun pentju alkoi pysymään jaloillaan.

Oli mahtavaa, kun pentu alkoi pysymään jaloillaan.

Aluksi pentu ei pysynyt edes pystyssä, eikä ulkoilutus ollut ihan ulkoilutusta. Aluksi se teki tarpeet alleen muovikoppaansa, mutta koitin ruokailuiden jälkeen myös emokoirien tapaan hieroa sen alavatsaa ja -päätä saadakseni sen tekemään tarpeensa. Jollain pennuilla se toimii kuin napista painamalla.

Ensimmäiset päivät pentu vietti pääasiassa kopassa ja sylissä, mutta sitten se alkoi onneksi liikkumaan. Oli ihme nähdä se ensimmmäisen kerran leikkivän, nousevan kynnyksen yli ja heiluttavan häntäänsä. Lopulta se ei halunnut nukkua kopassansa öitä, joten minun piti tukkia bungalowini lukuisat aukot, jotta pentu voisi käppäillä siellä vapaana.

pentu-kylpparissaSitä piti sitten myös öisin viedä pihalle tekemään tarpeitaan. Uskomattoman hienosti tällaiset pikkupennutkin pyrkivät puhtauteen eivätkä halua tehdä tarpeitaan mihin sattuu, mikäli sille on mahdollista valita.

Sain apua pennun hoitamiseen siskon perheeltä. Lapsetkin innokkaasti syöttivät ja vahtivat pentua sen jaloitellessa. Veimme pennun välillä mukanamme ravintolaan, jossa se silloin vielä suurimmaksi osaksi nukkui kopassa tai sylissä. Pennun herätessä veimme sen sitten sivuun tarpeilleen.

Lopulta noin puolentoista viikon hoidon jälkeen pentu oli niin terve, terhakas ja täyteläinen, että pystyin viemään sen takaisin Animal Rescue Centerille. Sen piti päästä sinne, jotta joku vierailija sen huomaisi ja veisi kotiinsa. Oli tietysti vaikeaa jättää se sinne. Kävin tarhalla vielä muutamana päivänä ennen takaisin Thaimaahan matkaamista ja siskoni perhe jatkoi siellä käymistä.

pentu-kasivarsillaCanaconan ja Palolemin alueen Animal Rescue Center on niin kovassa rahapulassa, ettei heillä ollut rahaa ostaa rokotteita kaikille sinne tuodulle yli 20 koiranpennulle. Rokottaminen on tietysti tuollaisten paikkojen perushommia, mutta ARC:llä ei ole resursseja vastaanottaa noin paljon pentuja. Silti niitä oli sinne tuotu. Paikka on huonossa jamassa, eikä se saa mitään julkisia tukia, kaikki on lahjoittajien varassa. Kun rahaa ei ole niin sitä ei voi mistään taikoa. He eivät siellä tiedä mistä aina saadaan seuraavaksi kuukaudeksi rahaa vuokraan ja palkkoihin. Vapaaehtoisia siellä ei käy tarpeeksi. Eli tuo tarha jos mikä tarvitsisi lahjoituksia, joten käyhän lahjoittamassa PayPalissa >>

Kun olin jo lähtenyt Goalta, kuulin joulun aikaan että puolet koiratarhan pennuista oli kuollut siellä levinneeseen parvovirukseen. Valkoinen pentu tiettävästi selvisi siitä. Riittävin varoin tarhalle voisi rakentaa kunnolla toisista alueista erillään olevat karanteenitilat, jonne uudet tulokkaat menisivät ensin, eivätkä niiden mahdollisesti kantamat taudit pääsisi leviämään muihin koiriin.

Lue juttuja samantapaisista aiheista:
Kun yritin pelastaa ja adoptoida koiranpennun Chiang Maissa Thaimaassa (2014) >>
Angelina-kissa, jonka aioin adoptoida Thaimaassa, mutta joka ei selvinnyt >>
Vapaaehtoisena koirien turvatarhalla Chiang Maissa >>
Eläinsuojelukeskus Lanta Animal Welfare Koh Lantalla Thaimaassa >>
Lanta Animal Welfaren koirat ja niiden adoptointi >>
Adoptoimamme Jössi-koira myrkytettiin Thaimaassa vuosi sitten (2016) >>

Pentu eläinkeskuksen sairaalapöydällä kohtauksen jälkeen.

Pentu eläinkeskuksen sairaalapöydällä kohtauksen jälkeen. Minä uskon kohtauksen johtuneen aliravitsemuksen, nestehukan ja mineraalitasapainon järkkymisen sekoituksesta.

Pentu nukkumassa.

Pentu nukkumassa.

Oli mahtavaa kun pentu ryhtyi ensimmäisen kerran touhukkaaksi ja tekemään pentujen riiviöhommian, kuten pitääkin.

Oli mahtavaa kun pentu ryhtyi ensimmäisen kerran touhukkaaksi ja tekemään pentujen riiviöhommian, kuten pitääkin.

Ensimmäinen kynnyksen yli kiipeäminen oli yksi suuri askel kohti terveen pennun merkkejä.

Ensimmäinen kynnyksen yli kiipeäminen oli yksi suuri askel kohti terveen pennun merkkejä.

Kun pentu oli terve, se piti viedä takaisin tarhalle, jotta joku sen sieltä adoptoisi. Tuntui tietenkin vaikealta, mutta minkä sen voi.

Kun pentu oli terve, se piti viedä takaisin tarhalle, jotta joku sen sieltä adoptoisi. Tuntui tietenkin vaikealta, mutta minkä sen voi.

Mainokset

4 comments on “Koiranpennun hoitamista Goalla Intiassa

  1. Ihana selviytymistarina, muuten niin synkkien uutisten keskellä…. Toivottavasti saa kodin ❤

    • Toivottavasti. En uskalla kysyä pennun kuulumisia ARC:ltä kun pelkään että kuulumiset voivat olla huonoja.

  2. banaaninkuorella
    23.2.2017

    Kiitos, kun autoit pentua!

    • Kyllähän siitä tuli loistava mieli, mutta tärkeintä oli auttaa pientä elämää, joka oli syntynyt aika heikkoihin oloihin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: