reissausta ja ruokaa

Matkakohdetietoa, reppureissuelämää ja vegaaniruokaa. Irtiottaja Thaimaassa. Eläinsuojelutyötä.

Thaimaalaisten koirieni ja -kissani totuttautuminen Suomeen

Thaimaankoirani suomalaisissa maisemissa.

Tulin tänä keväänä takaisin Suomeen oltuani lähinnä Thaimaassa kolme vuotta. Kevään aikana meille tuli Thaimaasta myös meidän kolme koiraa ja yksi kissa. Miten matkustushullulle kävi näin?

Kyllähän tämä hieman hirvittää olla vastuussa neljästä elämästä. Onneksi minulle kertyi kokemusta esimerkiksi usean koiran kävelyttämisestä kerrallaan Chiang Maissa Care for Dogsilla. Siellä oli parisataa koiraa ja kävelytin neljää ja jopa viittä koiraa yhtä aikaa saadakseni mahdollisimman monta niistä päivän aikana ulos. Ja onhan ennenkin perheelläni ollut koiria, yli kymmenen vuotta sitten koolla oli usein minun koirani lisäksi vanhempieni kolme koiraa ja yksi kissa, kaikki pelastettuja eläimiä silloinkin. Minun mielestäni ei ole järkeä haalia eläimiä, jos tarkoitus ei ole pelastaa niiden elämää. Itseäni varten en ikinä teettäisi lemmikkiä.

Koirani ja kissani olivat minulle ennestään tuttuja

 

Greippi ja Alma leikkimässä rannalla Koh Lantalla nyt helmikuussa 2017.

Greippi-koiraan tutustuin jo kolme vuotta sitten ja Alma-koiraan 2,5 vuotta sitten ollessani vapaaehtoisena Care for Dogsin turvatarhalla Chiang Maissa. Nyt helmikuussa sitten päätin hakea heidät sieltä pois. He viettivät neljän kuukauden odotusaikansa Koh Lantalla ensin meidän ja sitten koiranhoitajan kanssa, kunnes saivat matkustaa Suomeen. Greipille löytyi tuoja jo toukokuun lopussa, Alma saapui Suomeen viikkoa ennen juhannusta.

Billy asui meillä jo Koh Lantalla talvella 2015 – 2016 ja on ollut meidän marraskuusta 2016.

Billy-kissa pääsi meille Suomeen ensimmäisenä huhtikuussa. Billy tuli tutuksi kaksi vuotta sitten, kun menin töihin Lanta Animal Welfaren eläinsuojelukeskukseen Koh Lantan saarelle. Otin hänet meille hoitoon puoleksi vuodeksi, koska Billy aiheutti ongelmia tarhalla. Kun lopetin työt ja tulin kesäksi Suomeen, Billy meni asumaan henkilökuntatalolle. Mutta se voi kurjasti muiden kissojen keskellä ja niinpä kun ensin mieheni palasi Koh Lantalle viime marraskuun lopussa, hän haki Billyn taas meille ja selvähän se oli, ettei se voinut enää tarhalle palata. Niinpä meidän lauma alkoi muodostua.

Lexieen rakastuimme ylenpalttisesti kun se oli meillä hoidossa Koh Lantalla. Tässä se kaivaa biitsiä syksyllä 2015.

Lexie-koira tuli meille kirsikaksi kakun päälle. Hän oli meillä kolme kuukautta hoidossa syksyllä 2015, kun sen pentuna Lanta Animal Welfarelta adoptoinut, Koh Lantalla asunut ruotsalaisperhe lähti takaisin Ruotsiin, eikä Lexie ollut vielä valmis matkustamaan. Rakastuimme Lexieen tietysti täysin ja oli kamalaa lähettää hänet pois Ruotsiin. Pidimme yhteyttä omistajiin ja kun heille tuli ongelmia pitää Lexietä, me suostuimme hänet ottamaan. Tässä vaiheessa olin jo hakenut Greipin ja Alman Chiang Maista. Lexie tuli meille Ruotsista Suomeen toukokuussa ennen kuin Greippi ja Alma olivat tulleet.

Lauman muodostuminen

Päädyin monesta syystä ottamaan Suomesta työpaikan vastaan. Asian varmistumisen jälkeen mietin, että mitä muuta tulen Suomessa oikein tekemään. Arvelin etten kuitenkaan jaksa töiden jälkeen harrastaa mitään ja pelkäsin masentavaa sohvaperunaelämää. Tulin nopeasti siihen tulokseen, että koirathan pitävät minut liikkeellä. Siinä sitten päätin hakea Greipin ja Alman Chiang Maista, tuoda ne Koh Lantalle ja saada ne Suomeen heti kun ne saavat matkustaa. Billy meillä oli jo Koh Lantalla. Sitten viikon päästä meiltä kysyttiin ottaisimmeko Lexien, joka asui siinä vaiheessa Ruotsissa.

Kyllähän siinä kylmää hikeä pukkasi ja välillä öisin valvotti, että miten kaikki tulee sujumaan. Miten selviän kolmen koiran kanssa. Kyllähän meitä on kaksi palvelijaa näille eläimille, mutta koirat ovat minun vastuuni, puolisollani on muitakin harrastuksia. Billy on kylläkin ihan isukin poika.

Koirien totuttaminen kissaan

 

Lexie tottui jo Lanta Animal Welfaren henkilökuntatalolla kaikenlaisiin kissoihin, joten uskalsin tuoda Billyn meille muuttaessamme sieltä muualle. Tämä kuva syyskuulta 2015.

Eniten pelotti, miten eläimet tulevat keskenään toimeen. Sen tiesin, että Billy ja Lexie sopivat hyvin yhteen. Muistan kun toin Billyn meille hoitoon, niin en edes ajatellut siinä olevan mitään ongelmaa meillä hoidossa olevan Lexien kanssa. Lexie oli jo osoittanut olevansa hyvällä tavalla varovainen kissojen suhteen.

Alma ja Greippi retkottamassa meillä Koh Lantalla helmikuussa 2017.

Alma ja Greippi elivät Care for Dogsilla eri aitauksissa, mutta he olivat heti kaverit. Siinä olisi ollut mahdollista vielä valita jokin toinen kombo, jos nämä eivät olisi tykänneet toisistaan. Totutuskävelyiden jälkeen hain heidät tarhalta hotelliini Chiang Maissa ja ne taisivat leikkiä keskenään heti samana päivänä. Koh Lantalla oli vähän vaikeuksia niiden totuttamisessa Billyyn, mutta asenteemme oli, että sen on pakko onnistua. Piti olla varovainen, kun varsinkin Alma oli Billystä liian kiinnostunut ja meillä oli vain yksi huone. Välillä Billy oli häkissä ja koirat haistelivat sitä ulkopuolelta. Välillä koirat olivat lentokopeissaan ja Billy vapaana. Lähinnä mentiin niin, että Billy oli päivät ulkona ja tuli yöksi sisään sänkyymme nukkumaan ja koirat nukkuivat kopeissaan. Sitä ajauduimme kokeilemaan, koska Greippi säikähteli öisin meidän sängyssä, jos sitä hipaisi. Väsyneenä se on äreä ja kopissa se sai nukkua rauhassa.

Billy oppi tänä kesänä maalla kulkemaan ikkunasta.

Alma ja Greippi kuitenkin tottuivat Billyyn Koh Lantalla siten, että esimerkiksi ulos lähdettäessä ne vain ohittivat ulkona hengaavan Billyn. Viimeistään nyt kesällä maalla avarissa tiloissa keskenäiset suhteet ovat tasoittuneet niin, että Billy uskaltaa kävellä koirien ohi. Sellaisia tilanteita on, että Billy on jossain kulman takana koiran rynnätessä paikalle ja Billy sähisee kunnolla. Mutta koirat antavat Billyn olla rauhassa ulkonakin. Hengasimme kaikki yhdessä pihalla tänä kesänä.

Koirien totuttaminen toisiinsa

Oli hyvä, että Billy tuli Suomeen ensimmäisenä, siten sen paikka asunnon kinginä oli vahvempi. Lexie tuli toisena ja he olivat rauhallisia keskenään, ihan kuten alunperin Koh Lantallakin. Edellisen perheen ongelmat Lexien suhteen kumpusivat varmaan siitä, että Lexie pelkää vieraita ihmisiä ja arvelin Lexien olevan laumamme haasteellisin otus. Mutta kaikki on mennyt helposti, hänellä ei ole ongelmaa esimerkiksi ohittaa ihmisiä kadulla. Ainoa on, ettei hän halua vieraan ihmisen yrittävän koskettaa.

Greippi ja Lexie hienosti samalla hajuapajalla koirapuistossa Greipin toisena Suomi-päivänä.

Greippi tuli kolmantena. Suoraan lentokentältä menimme koirapuistoon ja toinen meistä ihmisistä toi Lexien sinne. Meni hyvin. Ne eivät ihmeemmin leikkineet keskenään ensimmäisenä viikkona, vaikka muiden koirien kanssa leikkivätkin, mutta jo toisena päivänä nukkuivat molemmat samalla sängyllä ihan kuin siinä ei olisi mitään kummaa. Ensin asettelin heidän väliin tyynyjä barrikadiksi, jos toinen vaikka hermostuisi. Ensimmäisellä viikolla hankimme kotiin koiranhoitajan vahtimaan eläimiä siksi aikaa, kun jouduimme molemmat olemaan töissä. Neuvoin heittämään vettä päälle, jos tulisi tappelu. Mutta mitään siihen viittaavaa ei ollut.

Alman ensimmäinen ilta Suomessa. Lexien kanssa sängyllä ihan kuin ei mitään.

Alma tuli sitten viimeisenä. Greipin ja Lexien arvelin sopeutuvan toisiinsa siksikin, kun Greippi on poika ja Lexie tyttö, mutta nyt kaksi toisilleen vierasta tyttöä tapasivat toisensa. Taas mentiin suoraan lentokentältä koirapuistoon, jonne toimme Greipin ja Lexien. Mahtava koiranhoitajamme tuli lentokentälle ja puistoon avuksi. Mutta ongelmia ei ollut. Ensimmäisenä Alman Suomen-aamuna Almalla ja Lexiellä oli niiden ainoa tappelu, kun minulta herpaantui katse niiden ruokaillessa. Heitimme vettä päälle, mutta itse asiassa ne eivät tainneet olla hampaillaan toisissaan kiinni, sen sijaan Alma ajoi Lexien nurkkaan. Ne varmaan siinä selvittivät, että Alma on itsevarma kuningatar, eikä asiaan ole tarvinnut palata. Nyt Alma ja Lexie leikkipainivat joka päivä ja Greippi yrittää päästä mukaan minkä ehtii. En olisi voinut enempää toivoa.

Suuri helpotuksen huokaus

Painava kivi putosi sydämeltä, kun koko lauma osoittautui tulemaan keskenään toimeen. En tiedä mitä oltaisiin tehty, jos näin ei olisi käynyt. Olen hämmästyttänyt ihmisiä koirillani. Koirapuistossa saatettiin kysyä, miten pitkään koirat on minulla ollut ja saatoin vastata että ”tuo tuli Suomeen tänään”. Kaikkien kohdalla oli ihan pientä totuttelua koirapuistoihin, mutta niissä käytiin alusta asti. Todellakaan kaikkien rescuekoirien kanssa näin ei onnistuisi, monet ovat ensin arkoja. Mutta minulla oli vähän eri, kun tunsin koirani jo ennen kuin ne tulivat Suomeen.

Kolmikkoni koirapuistossa.

Olen onnistunut hyvin kolmen koiran ulkoilutuksessa ja koitan viedä niitä välillä yksittäinkin, jotta saan kunnolla seurattua miten kullakin menee. Ihan sataprosenttisesti nappiin ei tietenkään ole mennyt. Alma taitaa pelätä junien ääntä ja vähän raitiovaunujakin, joten sitä pitää totutella varovasti, kunhan menemme takaisin Helsinkiin. Greippi pelkää joskus ihmisiä. Maalla se säikähti kerran äitiäni ja on siitä lähtien sisätiloissa räksyttänyt hänelle.

Vanhempieni Thaimaankoirat Wispa ja Alfa eivät toivottaneet tulokkaita tervetulleiksi kotiinsa.

Harmittavin asia on, että vanhempieni kaksi Thaimaan rescuekoiraa eivät ole hyväksyneet kolmikkoani ja ne on pitänyt pitää erillään. Kävin jo helatorstailomalla pelkän Lexien kanssa tutustumiskäynnillä, ja varsinkin Wispa kyylää tummin silmin ja koitti näykätä mahdollisuuden tullen. Siksi tiesin ettei kolmikkoni kanssa ehkä oikein onnistu, Wispa ja Alfa ovat sen verran mökkihöperöitä kotinsa varjelijoita.

Miten matkailut tästä eteenpäin?

En taida juuri enää matkailla, mutta estäähän töissä käyntikin kunnon reissut nyt. Henkireikäni on se, että voimme muuttaa koko porukalla jonnekin Etelä-Eurooppaan, jos emme kestä enää Suomen talvia. Kävimme juuri viikon matkailuautoreissulla pohjoisessa ja oli helpotus huomata, että nämä ovat ihan reissukoiria. Ehkä ensi kesänä voimme käydä jossain pidemmälläkin. Billy jäi kyllä siksi aikaa hoitoon maalle, emme ole saaneet sitä valjaisiin kävelytystä varten. Mutta koirat halusivat hypätä matkailuauton kyytiin reissun jälkeenkin, ihan vain autossa hengatakseen.

Lue myös:
Paluu Suomeen kolmen vuoden irtioton jälkeen (2017) >>
Työelämään ja säästämiseen sopeutuminen Suomessa (2017) >>

Billy viihtyi kattoparrujen päällä mökillä.

Lexie viltin alla mökillä.

Greippi mökillä.

Alma ja erittäin vetoava katse mökillä.

Alma ja Greippi leikkimässä.

Koirakolmikko kukkakedolla.

Mainokset

4 comments on “Thaimaalaisten koirieni ja -kissani totuttautuminen Suomeen

  1. Ihana nähdä että kaikki on mennyt noin hyvin ja varsinkin, että teidän lauma tulee keskenään toimeen, jopa kissakin! Meidän koira tykkää jahtailla kissoja, enkä uskalla päästää ainakaan vielä lähelle toisiaan.

    Toisten koirien kohtaaminen on myös vielä haastavaa, välillä menee hienosti, mutta pienempien koirien kanssa olen tarkkana, kun meidän papparainen sai yhden pennunkin vinkumaan pelosta. Maaseudulla tulee kohdattua niin vähän muita ihmisiä ja koiria, että ne harvat kohtaamiset ovat aina todella jännittäviä.

    Täälläkin matkailu muuttui, mutta koiran myötä hauskempaan suuntaan. Enää ei huvita hypätä lentokoneeseen tai kaupunkimatkailla vaan luontoretket ja roadtripit ovat parhaita. Kiva, että teidänkin koirat osoittautuivat mainioiksi reissukavereiksi 🙂
    Koirat ovat parasta patikointiseuraa ja kissat parhaita unikavereita ❤

    • Varauduimme juu, että pitäisi esimerkiksi kotoa poissa ollessa laittaa Billy keittiöön erilleen koirista, mutta sille ei taida nyt olla tarvetta.

      Vähän jännittää kaupunkiin palaaminen parin päivän päästä, että osaavatko nämä koirat vielä käyttäytyä, vai ovatko kesän aikana mökkihöperöityneet. Aion esim. viedä ne koirapuistoon ensin yksitellen, etteivät kuvittelisi itsestään liikoja laumana. Mun vanhempien koirat kun asuvat maalla, niin suorastaan pöyristyvät jos näkevät kenetkään vieraan ihmisen tai koiran täällä. Toisaalta kaupungissa ovat ok.

      Vaikuttaa tosiaan että teillä koiran myötä patikointi on entistä mielenkiintoisempaa! Minuahan ei Helsingissä kiinnostaisi yhtään käydä kävelyillä itsekseni. Ja metsässä kuitenkin joutuu tuijottamaan jalkoihinsa epätasaisen maaston takia, että en usko patikointinautinnonkaan kärsivän. Valokuvaus on tosin vaikeaa paria koiraa taluttaessa.

  2. Olipa tarina! Mahtavaa, että olit valmis tarjoamaan kodin noin monelle eläimelle, vaikka reissunainen oletkin. Toki tuo auttoi ja on kaiketi poikkeuksellistakin, että tunsit jo entuudestaan eläimet. Onneksi teillä lähti sujumaan noin hyvin, ja matkailukin onnistuu! 💜

    • Juu, kun olen tätä ihmetellyt, niin äitini on sanonut että jos en olisi näitä koiria tuonut, niin ajattelisin vain koko ajan niitä siellä tarhalla. Näin se olisikin. Ja ajattelen nytkin kaikkia niitä sinne jääneitä ihania koiria, jotka varmaan viettävät turvatarhalla loppuelämänsä 😦

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: