reissausta ja ruokaa

Juttuja matkailusta, vegaanielämästä, rescue-eläimistä ja Thaimaasta.

Vuosi sitten elämä mullistui Thaimaassa koirien myötä

Alma ja Greippi rannalla Koh Lantalla.

Vietin vielä vuodenvaihteen 2016–2017 ihanassa Chiang Maissa Pohjois-Thaimaassa ja sitten lähdin puolisoni perään Etelä-Thaimaan Koh Lantalle. Kirjoitin juuri yhteenvetoni vuoden 2017 matkailuistani ja päätin palata tarkemmin näihin alkuvuoden tapahtumiin (lue yhteenveto Vuosi 2017 ei ollut matkailuvuosi >>).

Vuoden alussa lensin Chiang Maista kohti Koh Lantaa kolmen siirrettävän koiran kanssa.

Lensin Chiang Maista mukanani kolme koiraa eläinsuojelukeskukselle Koh Lantalle, kun yksi pieni chiangmailainen koiratarha oli lopettamassa toimintansa ja niillä oli hätä saada sijoitettua koirat tarhalta toisille tarhoille ja koteihin. Nuo koirat (Pola/Patience, Leo ja Cola/Moula) saivat sitten kevään ja kesän mittaan kodit Lanta Animal Welfaren välityksellä, kaksi lähti Iso-Britanniaan ja yksi pääsi suomalaiseen kotiin (Moulan elämää voi seurata blogissa Kaikki Thai ei mitään >>). Luulin Chiang Maissa joutuneeni sanomaan hyvästit Care for Dogsin turvatarhan koirille ja ihmisille viimeisen kerran tiettämättömän pitkään aikaan.

Vapaaehtoinen antamassa vierailijoille tutustumiskierrosta Lanta Animal Welfarella. Tätä tuli tehtyä myös.

Tammikuussa vietin viimeiset vapaan elämän vaiheeni. Kävin vapaaehtoistöissä Lanta Animal Welfarella, jossa oli nyt aika erilaista toimia, kun en enää ollut vapaaehtoiskoordinaattorin hommissa. Tein normaaleja vapaaehtoisten vuoroja, tuurasin paria työntekijää ja tein tehtäviä, joita muut eivät ehtineet tehdä, kuten valokuvasin eläimiä ja päivitin heidän tunnistetietonsa kenneleihin ja ulkoilualueille. Sain huomata käytännössä, miksi eläinsuojelukeskukseen otetaan vain vapaaehtoisia, jotka tulevat sinne kuutena päivänä viikossa tiiviiksi parin kuukauden ajanjaksoksi. Sillä jos sieltä on poissa muutaman päivän, niin on taas hieman pihalla sen hektisen ympäristön tapahtumista. Siksi on parempi mennä sinne tiiviiksi kuukaudeksi kuin löysäksi kahdeksi kuukaudeksi.

Koh Phanganillakin meno oli hyvin pitkälle koiria ja kissoja taas. Tässä sterilointivuoroaan odottava pentu numeroteippi päässään.

Pääsin tammikuussa vielä viikoksi käymään Koh Phanganilla Lanta Animal Welfaren porukoiden mukana koirien ja kissojen tilapäiselle sterilointiklinikalle. Jäin klinikan jälkeen vielä pariksi päiväksi Koh Phanganille lomailemaan ja katsomaan, miten saari oli kymmenessä vuodessa muuttunut.

Pian sain tietää saaneeni Suomesta töitä. Iltojeni ratoksi päätin adoptoida kaksi koiraa meille Suomeen ja lähdin Koh Lantalta käsin helmikuun alussa hakemaan meille Chiang Maista Greipin ja Alman. Greippi oli ollut tarhalla pennusta pitäen jo kolme vuotta ja Alma autokolarin jälkeen kaksi vuotta. Ne piti saada sieltä pois, meille ja turvaan.

Palasin vielä alkuvuodeksi tähän Koh Lantan  matalaan majaan, jonne koiranhoitaja tuli pitämään huolta Billystä ja koirista, kunnes nekin pääsivät matkustamaan Suomeen. Karsean sotkuiselta tämä näyttää, kun ei ollut tavaroille paikkoja. Tässä kykimme ensimmäisenä vuonna ainakin puoli vuotta ja viime talvena pari-kolme kuukautta.

Kuvio oli se, että minun ja puolisoni piti lähteä Suomeen jo maaliskuussa, mutta tiesin Lanta Animal Welfaren voivan hoitaa koirien toimittamisen Suomeen meidän puolestamme. Löysin koirillemme ja kissallemme hoitajan Koh Lantan kämpällemme siihen asti, että eläimet olivat valmiita matkustamaan Eurooppaan. Koirien ja kissojen saaminen Thaimaasta Suomeen kestää vähintään 3,5 kuukautta (lue siitä lisää: Koiran tuontiprosessi Thaimaasta Suomeen >>).

Chiang Maihin koiria hakemaan

Lensin siis viime helmikuun alussa vielä kerran Chiang Maihin, hain Greipin ja Alman WVS Care for Dogsin tarhalta, vietin heidän kanssaan muutaman päivän hotellissa ja sitten lensimme etelään. Chiang Maissa piti tehdä järjestelyitä, mutta se oli tuttu kaupunki, vähän niin kuin entinen kotikaupunki.

  • vuokrasin mopon ja kävin ostamassa koirille ruokaa ja kipot, jotka vein varaamaani hotelliin (sekin oli vanhastaan tuttu, mutta uuden niminen Crystal Waterside).
  • ajoin tarhalle hakemaan koirat ja kävelimme hotellille parin kilometrin päähän. Seuraavana päivänä taas tarhalle allekirjoittamaan adoptiopaperit, siellä kun halusivat varmistaa, että olen edelleen varma asiasta vietettyäni yön koirien kanssa.
  • seurasi ajelua lemmikkieläinliikkeeseen, josta ostin koirien lentokopit, ja lentokentälle, jossa ostin meille lentoliput Krabiin.
  • seuraavana päivänä palautin mopon ja paluutaksikyydillä hain kopit hotellille. Siellä jumittelin koirien kanssa pari päivää ja totuttelin heitä koppeihin.
  • lähtöaamuna kopit menivät taas song tau -taksin kyytiin ja koirat sisään.

Koirat song tau -taksin kyydissä matkalla Chiang Main lentokentälle.

Lentokentälle olin pyytänyt tutun ihmisen auttamaan. Olisin selvinnyt varmasti itsekin, mutta on helpottavaa, että siinä on toinenkin ihminen, kun pitää rullata kopit koirineen terminaalin sisälle, jossa koirat ehkä joutuu ottamaan kopeista ulos mikäli kopit laitetaan läpivalaisulaitteen läpi (tämä vaihtelee paljon). Sitten joutuu vielä jonottamaan check-in -tiskille koirakärryjen kanssa ja punnitsemaan kopit koirineen. Ja sitten vielä piipahtamaan toisaalla olevalle lentoyhtiön tiskille maksamaan koirista painon mukainen hinta (sellainen hinnoittelu on Thaimaan sisäisillä lennoilla) ja palaamaan check-in -tiskille. Mutta ei se mitään vaikeaa ole.

Alma näyttää jotenkin riutuneelta tässä Care for Dogsilla otetussa kuvassa. Nykyään Alma on melko roteva. 

Lento sujui hyvin, vaikka muistaakseni taaskaan suora lento Krabiin ei ollut mahdollinen, vaan koirat joutuivat matkaamaan Bangkokin kautta. Krabin lentokentällä työntekijöillä on ikävä tapa laittaa koirakopit matkatavarahihnalle, joten jos jollakulla olisi tosi painava koira tai pienet lihakset, niin tässäkin vaiheessa apu on tarpeen. Minulla joku lentokentän työntekijä auttoi saamaan kopit koirineen kärryjen päälle, minä kun kävin kysymässä ovatko koirani varmasti ok ja tulossa.

Olin saanut Koh Lantan loistavan Apple Travelin kautta varattua meille Krabista Lantalle sellaisen taksin, joka suostui lisämaksusta ottamaan koiratkin kyytiin. Tämä kun on tuolla muslimialueella vähän vaikea paikka kuskeille. Näin ei ole kaikkialla päin maailmaa, mutta Koh Lantalla pitää koirahommissa ottaa tämä huomioon. Siinä on jotain kummallista suhtautumista, mitä en käsitä. Terminaalissa muut kuskit naureskelivat minun kuskilleni, kun tulin paikalle koiraboksien kanssa. Liekö ajattelivat koirien olevan niin ”likaisia”, että niiden kyytiin ottaminen oli jotenkin häpeällistä, kuskini näytti nyrpeää naamaa. Silti annoin vielä tippiä, jotta suostuisi hommaan uudestaankin, vaikka parempaa palvelua anteliaisuus tuskin takaa.

Greippi ja Alma juuri Koh Lantalle saavuttuaan. Vaikka matkustaminen on niille ikävää, se on nopeasti ohi ja uusi onnellisempi elämä käynnistyy.

Jopa tilataksiin oli vaikea saada boksit mahtumaan, Greippi mahtui kopissaan toiselle riville ja toisen laatikon purimme ja otin Alman viereeni parin tunnin matkan ajaksi. Matka meni rauhallisesti. Oli sitten mahtavaa päästä perille Koh Lantalle sängylle rentoutumaan.

Tiedustelin halukkaita koiranhoitajia entisten Lanta Animal Welfaren vapaaehtoisten joukosta ja sieltä tärppäsi Emily, joka halusi lopettaa työnsä ja lähteä muutamaksi kuukaudeksi Koh Lantalle ja Aasiaan. Maksoimme kämpän vuokran, sähköt, hänen mopovuokransa ja tietysti koirien kulut siitä hyvästä, että hän tuli hoitamaan koiria ja Billyä. Tämä olikin sitten mahtavaa apua, huhtikuussa Billy lähti meille, toukokuun lopussa Greippi ja lopuksi vielä Alma juhannukseksi. Silloin Emilykin lähti reissaamaan.

Billy juuri Suomeen saavuttuaan.

Lanta Animal Welfare hoiti eläinten vientiprosessin, eli kaikki saivat rabiesrokotukset tuplasti ja kaikista otettiin verinäytteet eurooppalaiseen laboratorioon. Adoptiokoordinaattori huolehti vientipaperishowsta, eli yhteydenpidosta Phuketin lentokentän vieressä olevaan toimistoon. Lisäksi he etsivät lentokummeja, eli vapaaehtoisia ihmisiä, jotka ovat lentämässä Suomeen ja jotka voivat ottaa matkatavarakseen matkustavan eläimen. Eläimemme matkustivat huhti- ja kesäkuun välillä, jolloin Thaimaassa on turisteja vähemmän eikä lentokummeja ole niin helppo löytää.

Etsimme lopulta itse Greipille ja Almalle lentokummit, kun niitä ei alkanut muuten ilmestyä. Greippi ja Alma matkustivat eri erissä, koska Finnairin suorilla lennoilla tuolloin oli sellaiset lentokoneet, joissa oli paikka vain yhdelle eläimelle per lento. Vaihtoehtona olisi ollut käydä hakemassa koirat itsekin, mutta mielelläni säästin nuo lentolippurahat, kun eläinten tuonnista ja koiranhoidosta tuli muutenkin aika rutkasti kuluja.

Thaimaan kuumat säät jäivät taakse. Olen varma, että se oli eläimille helpotus.

Billy-kissan tuominen maksoi kaikkinensa 512 euroa, Greippi 630 euroa, Alma 582 euroa plus sitten kulut kun hain Greipin ja Alman Chiang Maista, mikä tuli maksamaan lentoineen ja takseineen ehkä pari sataa euroa. Ja lisäksi kun maksoimme eläintenhoitajan kulut kolmelta kuukaudelta, niin ehkä tuossa kolmisen tonnia yhteensä köyhdyimme, kun meillä oli näin monikuvioiset systeeemit. Ilmankos keväällä ei jäänyt ensimmäisistä palkoista mitään käteen.

Alunperin Koh Lantalta kotoisin oleva Lexie-koira tuli meille toukokuussa Ruotsista Billyn tulon jälkeen jo ennen Greippiä ja Almaa, lue siitä lisää Lexie-koira tuli meille Thaimaasta Ruotsin kautta >>

Maaliskuussa ensin minä lensin Suomeen ja pari viikkoa myöhemmin puolisoni. Sen jälkeen en ole matkustellut enkä ole ollut koiristani erossa kuin pari yötä työrupeaman aikana. Nyt en pääse matkoille koirien takia, mutta enhän minä pääsisi töidenkään vuoksi. En minä sen takia olisi ollut ottamatta koiria, että olisin voinut joululomalla käydä viikon jossain tai reissata kesällä tai viikonloppuisin. Ja pitäähän minun lomilla nähdä perhettä ja relata viikonloput sohvalla. Ennemmin ajattelen, että säästän ne rahat siihen, että porukalla muutetaan vaikka Espanjaan vuorille vaeltelemaan.

Alkuvuoden jutut:

Talvinen päivä Chiang Main arkea >>

Eläinystävän matkavinkit Koh Lantalle >>

Koh Phangan on noussut hyväksi vegaanikohteeksi >>

Arjen erilaisuuksia ulkomailla: pyykkääminen Thaimaassa >>

Herkkuruoat ja inhokkiruoat maailmalla >>

 

Viimeinen vilaus Pohjois-Thaimaan kukkuloihin lentokoneen ikkunasta.

Puolisoni oli joulukuussa hakenut meidän Billy-kissan lisäksi meille Koh Lantalla hoitoon riiviön nimeltä Hailey, joka odotti silloin matkaansa Saksaan.

Hailey kiipesi moskiittoverkkoa pitkin iisisti.

Räplääpä siinä läppäriä kun sen alle ängennyt kissanpentu pyydystää sormiasi.

Billyllä oli luonamme Koh Lantalla kivaa, kun se sai olla ulkonakin.

Billy joutui koirien tullen olemaan enemmän ulkosalla, kun niitä ei voinut laittaa keskenään yksin sisälle.

Lanta Animal Welfaren vapaaehtoiset kissojen ruokinta-aikaan.

Kokkasin ruokaa pihan puusta poimitusta raa´asta jakkihedelmästä.

Toriostokset olivat Koh Lantalla halpoja, nämä kaikki maksoivat muistaakseni alle kymmenen euroa. Mutta torilla käyminen oli mielestäni rasittavaa.

Rivitalomme parkkipaikka Koh Lantalla.

Entinen työkaverini oli perustanut Koh Lantalle kasvisravintola Happy Veggien. Tässä paikan papaijasalaatti.

Klong Ninnissä sijaitseva ravintola Pure oli auki, kun Lantalla oli korkeasesonki. Tässä yksi paikan super food -kulhoista.

Time for Limen ruokia on ikävä.

Alma ja Greippi leikkivät Koh Lantalla.

Pienessä kämpässämme Alma otti tavaksi hypätä lentokopin päälle nukkumaan.

Kahden Koh Lantan saaren välinen salmi sillalta katsottuna.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Follow on Bloglovin
Ruokablogilistan kärjessä<
Lahjoita Lanta Animal Welfaren kodittomien kissojen kissatalon rakentamiseksi: Give Now

Reissausta ja ruokaa twitterissä

Syötä sähköpostiosoitteesi, niin voit seurata tätä blogia ja saat ilmoituksia uusista julkaisuista sähköpostitse.

%d bloggers like this: