reissausta ja ruokaa

Juttuja matkailusta, vegaanielämästä, rescue-eläimistä ja Thaimaasta.

Lyhyt kävelyreitti Mijas-vuorella Aurinkorannikolla

Mijas-vuori on helpoin patikkapaikka Aurinkorannikolla lomaileville ihan Fuengirolan ja Torremolinoksen rantojen kupeessa. Mijas Pueblon kylästä voi lähteä esimerkiksi kahden tunnin pituiselle rengasreitille vuoren rinteille, kuten me teimme helmikuussa.

Fuengirolan keskustasta kulkee bussi M122 Mijas Pueblon kylään Mijas-vuoren rinteelle 17 minuutissa päiväsaikaan noin puolen tunnin välein. Kylässä on nättejä kujia ja valkoisia taloja, mutta tärkein asia on näkymät alas laaksoon ja merelle. Se oli hieman jotain muuta kuin tavallinen kerrostalon ikkunasta avautuva maisema vastapäiseen kerrostaloon.

Kuva Mijasin kylän läheisistä poluista. Me kuljimme myötäpäivään keltaisesta, sinistestä ja punaisesta polusta koostuvan rengaspolun.

Bussista poistumisen jälkeen kylläkin ensin huomasin meren ja laakson sijaan näkymän kylästä vuorta kohti. Huippu oli sumun peitossa ja rinteessä oli kirkkaan vihreä notkelma. Aloin heti suunnitella, miten sinne pääsisi kävelemään. Turisti-infosta haimme kartan patikkareiteistä, niin saimme selkeämmän käsityksen matkojen pituuksista. Vaikka olin etukäteen tihrustanut netin karttoja ja tutkinut Mijaksen reittejä, niin oli eri asia voida verrata kädessä olevaa isoa karttaa edessä avautuvaan vuoren rinteeseen, kuin vain uumoilla millaiset maisemat ja korkeuserot mahtaisivat olla. Tässä yksi kuva Mijaksesta lähtevistä reiteistä, me kävelimme oikeassa alakulmassa olevan keltaisesta, sinisestä ja harmaasta poluista koostuvan rengasreitin.

Meidän oli kartan avulla helppo löytää reitin alkupää, kylästä lähti raput ylöspäin. Ensin voi suunnistaa kohti valkoista Ermita del Calvario -kappelia, mutta koska kävelimme rengasreitin myötäpäivään, kävimme kappelille vasta lopuksi matkalla rinnettä alas.

Lopuksi kävimme vilkaisemassa kappelia.

Tuo oli oikein kiva pieni kävely, välillä oltiin matalien puiden varjossa, välillä kivikkoisemmalla paljaalla rinteellä. Kasvit olivat eksoottisia ja oleellista oli välillä pysähdellä ihailemaan maisemaa. Muita kävelijöitä tuli vastaan jotain yli kymmenen. Meillä oli tennarit jalassa ja riisuin ylös noustessa t-paitasilleni, vaikka olikin helmikuun loppu ja Suomen syksyinen keli. Ihan parituntisen kävelyn lopussa alkoi ripeksiä vettä ja sopivasti ehdimme takaisin kylään lounaalle sateen ajaksi. Mijas Pueblossa ei taida olla mitään erityisen kivaa ravintolaa vegaaneille, me menimme italialaiseen ravintolaan syömään mautonta pasta pomodoroa, mutta onneksi kehtasimme pyytää ketsuppia, ei ollut espanjalaisen turistiravintolan pastakastike sitä mitä Italiassa olen saanut.

Heti alkuun ihastuin, kun näin tämän vehreän rinteen kylän takana. Tuonne rinteelle menimme sitten kävelemään.

Vuorelle pääsee keskustasta aloittamalla vaikkapa näistä rappusista.

Polku oli tällaista maastoa.

Rinteessä oli tällainen painauma tai sola. Sen kohdalla kasvoi puita, mutta muuten oli kuivaa ja kauniin karua.

Mijas Pueblon kylän yläpuolella kulkee tie. Myös vuorella ylhäällä on tie, ylempänä kuin missä me kävelimme.

Taivas oli aika synkkä, mutta hyvä vain, ettei aurinko porottanut.

Puita oli vain vähän. Tässä pusikkoa.

Tämän kaktuksen tapaista kasvillisuutta oli Mijaksen rinteellä.

Polku oli selkeästi merkitty keltaisella. Loppumatkalla oli jokin epäselvemmin merkitty risteys.

Ylhäällä oli sumua.

Karua ja kaunista.

Oikealla näkyy, miten paluumatkan rinteessä kulkee polku siksakina.

Solan keskikohdan puustoa, jonka läpi kuljettiin toiselle rinteelle.

Kuumalla säällä olisi kivempi, jos puita olisi rinteellä enemmän.

Tällaisiin maisemiin kaipaisin enemmänkin tallaamaan.

Jonkin verran sai tuijotella jalkoihinsa, jotta ei olisi kompuroinut.

Mijas Pueblon keskustan näkymät

Kiihkeimpänä turistisesonkina Mijas Pueblon kylä on varmasti rasittava, kun sinne tulee bussilasteittain kiinalaisia ja eurooppalaisia kävijöitä. Helmikuun lopussakin sen aisti, miten siellä poukkoili hiihtolomalla olevia suomalaisia lapsiperheitä ja isot turistibussit ahtautuivat kylään asti.

Mijas Pueblon talot ovat valkoisia.

Taivastelin, miten joillain ihmisillä onkaan etuoikeus nähdä ikkunoistaan tällainen maisema päivästä toiseen.

Vaikka taivas oli näin synkeä, kesti kuitenkin yli kaksi tuntia ennenkuin tuli sade.

Aasit parressa olivat surkea näky. Ettehän osallistu matkoillanne mihinkään kärryajeluihin kaupungeissa. Vaikka kuinka väittäisivät aaseja kohdeltavan hyvin, niin niinhän sitä aina väitetään.

Kiinnitin ensin huomiota etualalla oleviin kanoihin, mutta sitten huomasin pikkuruisessa vajassa olevan monta aasia. Kurja elämä.

Mijas Pueblon kattoja.

Lue samalta reissulta:
Fuengirola ei ollut mikään turistirysä >>
Pari hyvää vegaanipaikkaa Fuengirolan keskustassa >>
Espanjaan tutustuminen Fuengirolasta aloittaen >>

Muita hienoja kävelykohteita Etelä-Euroopassa:

Cinque Terre Italiassa (2013) >>

Calanquesin kapeat lahdet Provencessa (2016) >>
Calanquesin kansallispuisto Ranskan Marseillessa (2013) >>

Paklenican kansallispuisto Kroatiassa (2013) >>

Sintra-Cascaisin luonnonpuisto on rantakohde Portugalissa (2016) >>

Mainokset

2 comments on “Lyhyt kävelyreitti Mijas-vuorella Aurinkorannikolla

  1. Maria
    7.5.2018

    Kiva postaus ja todella kauniit kuvat! 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: